Suomi, 2013. Ohjaus ja käsikirjoitus: Simo Halinen. Kuvaus: Hena Blomberg. Leikkaus: Jussi Rautaniemi. Musiikki: Jarmo Saari. Tuotanto: Liisa Penttilä, Madeleine Ekman. Pääosissa: Leea Klemola, Peter Franzén, Ria Kataja, Emmi Nivala, Alex Anton. Kesto: 95 min. Levittäjä: Future Film.
Nelikymppinen Maarit (Leea Klemola) on ylikoulutettu siivooja. Siivotessaan yhden asiakkaan kotia hän kohtaa Samin (Peter Franzén), jonka avioliitto on heikossa hapessa. Hetken mielijohteesta Maarit alkaa leikkiä terapeuttia, mutta kertoo heti ensimmäisen session lopulla olevansa transsukupuolinen. Tieto ei saa Samia pakenemaan vaan tämä haluaa jatkaa keskusteluja Maaritin kanssa. On ironista, että ensimmäinen nainen, jolle Sami pystyy avoimesti puhumaan elämästään ja tunteistaan, sattuu olemaan syntyjään mies. Pian Maarit ja Sami rakastuvat toisiinsa, ja hullaantumisen vanavedessä Samin tunneköyhä avioliittokin saa hetkellisesti uutta virtaa.
Elokuvan juoni lähtee käyntiin, kun Maarit nappaa itselleen väärän roolin. Väärä rooli voi tulla myös pyytämättä, kuten Maaritin alkuperäinen sukupuoli. Simo Halisen käsikirjoittama ja ohjaama elokuva ei ole mikään Crying Game, jossa suhde on edennyt jo pitkälle ennen kuin toisen päähenkilön sukupuoli paljastuu. Maaritilla on takanaan avioliitto, katkera ex-vaimo ja teini-ikäinen tytär, johon hänen ei anneta pitää yhteyttä. Vanhemmuus ei kuitenkaan ole päättynyt sukupuolenvaihdokseen. Häpeä, inho, pelko ja hämmennys ovat tunteita, joita kokevat sekä Maarit että hänen ympärillään olevat ihmiset. On tuskaa olla teinityttö, jonka isä on muuttunut naiseksi tai miesopettaja, joka on rakastunut entiseen mieheen.
Elokuvan lehdistötiedotteessa todetaan, että Leea Klemola poistaa sukupuolenvaihdokseen liittyvän uskottavuusongelman. Näin tosiaan tapahtuu. Klemola näyttää uuteen kehoonsa totuttelevalta ihmiseltä sen sijaan, että katsoja tiedostaisi koko ajan katsovansa näyttelijä Klemolaa, joka yrittää esittää naiseksi korjattua miestä. Ihminen voi joko särkyä tai kasvaa vahvaksi ympäristönsä kriittisen katseen alla. Maarit on valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon, mikä ei tarkoita sitä, etteikö häneen sattuisi. Todella herkästi näyttelee myös Peter Franzén.
Kerron sinulle kaiken on älykäs ja humaani elokuva rakkaudesta ja identiteetistä. Se ei ole vain tarina pieneen vähemmistöön kuuluvan ihmisen taistosta tulla hyväksytyksi, sillä elokuva pakottaa niin henkilöhahmonsa kuin katsojankin pohtimaan oman ajattelunsa avaruutta ja sitä, kuinka paljon on lopulta väliä sillä, mitä muut meistä ajattelevat. Jos Klemolan tilalla olisi ollut miesnäyttelijä, katsoja olisi luultavasti tuumaillut, miltä Peter Franzénista tuntuu suudella miestä. Kerron sinulle kaiken saa ensi-iltansa ovelasti Kansainvälisenä naistenpäivänä.