Keppihevosfirmalle naurettiin – äidin ja tyttären ideasta kasvoikin huikea menestystarina

9-vuotias Julia Aarrekivi pyytää äitiään Virva Klaasiota tekemään hänelle keppihevosen. Virvalla on kyllä pukuompelijan koulutus, mutta päivätyössään hän tuotekehittää lääkkeitä hämeenlinnalaisessa lääketehtaassa. Koulutustaan vastaavaa työtä hän ei ole tehnyt päivääkään.

Äidin tekemä ”keppari” innostaa Julian tekemään niitä itsekin. Pienen koululaisen käsissä syntyy jos jonkinnäköistä prototyyppiä. Äiti katsoo niitä ja toteaa mielessään, etteivät tuotokset ole kovinkaan kaksisen näköisiä.

Vähitellen Julia kehittyy, ja keppareista alkaa tulla yhä hienompia. Virva innostuu laittamaan tyttärensä töitä myyntiin tori.fi-sivustolle. Ne käyvät kaupaksi heti.

Äiti ja tytär huomaavat, että kaikki, mitä hattulalaisen omakotitalon verstaassa valmistuu, myydään samantien.

– Mitäs jos perustettaisiin näille keppareille oma verkkokauppa ja perustettaisiin niiden myyntiä varten toiminimifirma? äiti ja tytär pohtivat vuonna 2015, kun Julia on 11-vuotias.

Virva Klaasio lainaa firman aloittamiseen 3 000 euroa omista säästöistään. Starttirahaa yritykselle ei heru, koska niitä myöntävät pitävät koko liikeideaa naurettavana ja epäuskottavana.

Toiminimi onkin kätevä ratkaisu, kun halutaan pitää bisnes ja omat rahat erillään. Alaikäinenkin voi olla yksityinen elinkeinonharjoittaja eli toiminimiyrittäjä, kunhan äiti suostuu siihen.

Oikeaksi osakeyhtiöksi

Kahdessa vuodessa liikevaihto kasvoi jo sellaisiin mittoihin, että firma oli järkevää muuttaa oikeaksi osakeyhtiöksi. Yksityinen elinkeinonharjoittaja eli toiminimi on hyvä valinta yritysmuodoksi niin kauan, kun toiminta on pienimuotoista ja perustuu pitkälti vain yrittäjän omaan työpanokseen. Taikakepparin liikevaihto oli kasvanut jo ulos pienimuotoisesta harrastuksesta.

Firman muuttuessa osakeyhtiöksi Klaasio irtisanoutui työstään lääketehtaassa, ja omasta Taikakeppari Oy:stä tuli hänen ainoa työnantajansa..

Juliankin kaikki koululta liikenevä vapaa-aika menee keppareita ja niiden oheisvarusteita, kuten riimuja ja suitsia, tehdessä. Kovin moni peruskoulun yläastetta käyvä ei taida Suomessa olla osakkaana firmassa, jonka liikevaihto nousee vuonna 2018 edellisen vuoden 91 000 eurosta 207 000 euroon.

Koska alaikäinen ei voi istua osakeyhtiön hallituksessa ja toimia sen toimitusjohtajana, siirtyivät hallinnolliset hommat ja johtaminen Virva-äidille. Hallintohommien lisäksi hän tekee pääosan tuotannostakin: neuloo ja ompelee itse keppihevosia.

Omakotitalosta 70 neliötä on lohkaistu Taikakepparin tuotantoon.

– Vähitellen alkaa tulla ahdasta ja päät kolista, kun tuotannon lisäksi tilaa pitää riittää keppareiden valmistuksessa tarvittavien kankaiden ja muiden tykötarpeiden varastointiinkin, Virva Klaasio sanoo.

Kiireisintä aikaa ovat lokakuiset Helsinki International Horse Show ja joulut. Horse Show -tapahtumassa Virva ja Julia myivät jo lokakuussa 2017 koko varaston loppuun.

Joululahjaksi keppihevosia tilataan ympäri maailman. Vuoden 2017 alussa verkkokauppaan lisättiin kielivaihtoehdoiksi myös englanti ja ruotsi. Taikakepparin verkkokauppaan tulee tilauksia Suomen lisäksi Ruotsista, Virosta, Saksasta, Tanskasta, Itävallasta, USA:sta ja jopa Syyriasta ja Australiasta, jonne niitä on tilattu muun muassa Suomen suurlähetystöön.

Helsingin nelipäiväisen ja kansainvälisen hevostapahtuman edellä työpäivät ovat venyneet 10–14 -tuntisiksi. Itse tapahtumaa varten Juliakin on tarvinnut koulusta vapaata.

– Julia on osoittautunut niin hyväksi myyjäksi, että heikompaa hirvittää, Klaasio naurahtaa.

Samalla tuotteet pitää paketoida ja saada postiin. Senkin Virva ja Julia tekevät itse.

Työtä alihankkijallekin

Ihan omin voimin Virva ja Julia eivät enää kuitenkaan pärjää, joten keppareiden ja niiden oheistarvikkeiden tuotannossa on pitänyt turvautua alihankkijoihinkin.

Oman vakituisen työntekijänkin palkkaamista Klaasio mietti vuosi sitten kesällä, mutta katsoi sen lopulta liian isoksi riskiksi. Työpaikkakyselyitä kyllä tuli firmaan kymmeniä.

– Meidän pitäisi pystyä palkkaamaan kaksi omaa työntekijää, jos haluaisimme varmistaa valmistuksen jatkumisen katkeamattomana. Vain yksi oma työntekijä olisi liian iso riski. Tuotanto katkeaisi vääjäämättä, jos hän joutuisi vaikka sairaslomalle.

Tällä hetkellä Taikakeppari käyttää vain yhtä alihankkijaa, jota Klaasio kehuu erinomaisen päteväksi.

– Alihankkija ja kaikki muukin Taikakepparin suunnittelu sekä tuotanto ovat 100-prosenttisesti kotimaisia. Kaikki tehdään Suomessa, Klaasio vakuuttaa.

Julia Aarrekikvi aloitti tänä syksynä peruskoulun yhdeksännen luokan. Siitä lähtien kun Taikakepparista tuli yritystoimintaa, hänen ei enää ole tarvinnut hakea kesätöitä. Eikä hänen tarvitse kärttää muiden nuorten tavoin taskurahojakaan vanhemmilta, kun firma maksaa hänelle työstä ihan oikeaa palkkaa.

– Arvonlisäverot ja muut yritystoiminnan taloudenpidon perusteet tulivat Julialle tutuksi jo silloin, kun Taikakeppari oli vielä hänen toiminimiyrityksensä.

Vaikka painaakin viikonloput töitä omassa firmassaan, ei Julia vielä laske koko tulevaisuuttaan firman varaan. Eikä siihen kannusta äitikään.

– Julian täytyy nyt keskittyä kouluun, kun käy sentään peruskoulun viimeistä luokkaa. Julia tekee yrityksessä töitä kaiken sen ajan, minkä pystyy, mutta lukemiseenkin pitää jäädä nyt aikaa. Siksi minun on otettava vetovastuu, Klaasio sanoo.

Enää firmalle ei naureta

Julia Aarrekiven omat tulevaisuudensuunnitelmat ovat hieman hämärän peitossa.

”En vielä tiedä, mitä tulevaisuudessa tarkemmin haluaisin tehdä ja opiskella. Joku ammatti täytyy hankkia, vaikka meillä on tämä Taikakeppari. Jokin käsityöalan opiskelu kiinnostaisi. Voi olla, että menen ammattikouluun”, hän kertoo.

Edessä on taas ponnistus lokakuiseen Helsinki International Horse Show’hun. Ja joulu joutuu nopeammin kuin uskoisikaan.

Taikakepparin tarinaa on kerrottu paikallislehtien lisäksi valtakunnallisessakin mediassa aiemminkin. Tavallista peruskoulun yläastetta käyvä menestyvä yrittäjä on joutunut kokemaan myös julkisuuden ikävän puolen. Osa kiusaamisesta oli vähättelyä, kun tuotteet ovat ”pikkulikkojen leluja”, osa taas oli tulkittavissa ehkä kateudeksikin.

Keppareihin perehtymättömät eivät nimittäin tiedä, että niiden käsittelystä saatuja oppeja hyödynnetään elävienkin hevosten kanssa. Keppareita ulkoilutetaan, niillä ratsastetaan ja kilpaillaan. Kyseessä on siis harrastus, eikä mikään lasten leikki,

– Kiusaaminen kuitenkin saatiin katkaistua ajoissa. Pääasiassa opettajat ja koulutoverit ovat suhtautuneet tähän positiivisesti ja kannustavasti, Aarrekivi sanoo.

Virva-äidille Taikakeppari merkitsi vuosia sitten todella suurta elämänmuutosta. Hän luultavasti olisi jatkanut lääketehtaassa edelleen, jos tyttö ei olisi pyytänyt häntä tekemään keppihevosta seitsemän vuotta sitten.

– Ensin ei saatu toiminimelle starttirahaa, kun koko liikeidealle naurettiin. Sitten haimme starttirahaa toisen kerran, kun toiminimi muutettiin osakeyhtiöksi. Tälläkään kerralla starttirahaa ei myönnetty. Nyt vain perusteena oli se, että liikevaihto oli jo kasvanut liian suureksi.

– Yksi niistä toiminimeltä starttirahan evänneistä myönsikin myöhemmin, ettei olisi ikinä uskonut menestykseemme, Virva Klaasio hymyilee.