Katrina tajusi koronakaranteenin aikana, ettei hänellä ole läheisiä ystäviä. – Sosiaalinen elämä ei ole sama asia kuin se, että omaa läheisiä ystävyyssuhteita, hän muistuttaa.
Katrina Robinson rakastaa olla kotona. Siksi koronkaranteeni ei aluksi tuntunutkaan pahalta: hänhän saisi nauttia elämästä kotioloissa.
– Kuitenkin, kun viikot kuluivat, raportit televisiossa toruivat ihmisiä "karanteenisääntöjen rikkomisesta", koska he tapasivat ystäviään puistoissa. Silloin tajusin, että vaikka haluaisin, ei minulla ole ketään, kenen kanssa rikkoa sääntöjä, Katrina kuvailee Metro-lehdessä.
– Perheen ja työn lisäksi kukaan ei ollut soittanut, lähettänyt sähköpostia, tekstannut tai soittanut minulle FaceTime-videopuhelua. Ei ollut mitään Zoom-videosovelluksessa pidettäviä juhlia, joista kuulin jatkuvasti sosiaalisessa mediassa.
Tajusi, ettei omaa läheisiä ystäviä
Katrina kertoo, ettei ymmärrys ystävättömyydestä tehnyt häntä varsinaisesti surulliseksi; hänhän nauttii elämästään ja viettää aikaa miehensä kanssa kokaten ja ulkona käyden. Hän alkoi kuitenkin pohtia, miten hän oli päätynyt elämässään pisteeseen, jossa ei omaa läheisiä ystäviä.
– Saan paljon iloa suhteistani kahteen siskooni, ja toinen heistä on ehdottomasti paras ystäväni, ja olen melko omavarainen, minulla on paljon harrastuksia, kuten bloggaus ja vapaaehtoistyöt, Katrina kuvaa.
Katrina uskoo, ettei ole kyennyt ystävystymään, koska on jäänyt lapsuudessaan paitsi joistakin tärkeistä kokemuksista: siskot ovat vanhempia ja muuttivat kotoa jo Katrinan ollessa lapsi. Hän jäikin asumaan ikääntyneempien vanhempiensa kanssa, ja kokee olleensa eristynyt.
