Katajanokan hotelli poikkeaa muista Helsingin yöpymispaikoista sen jännittävän historian vuoksi. Hannu Kokko on yksi niistä tutkintavangeista, jotka odottelivat tuomioitaan Katajanokalla silloin kun rakennus toimi vielä vankilana. Hänen muistonsa vankila-ajoilta ovat pääasiassa ikäviä.
– 60-luvun puolessa välissä jouduin ensimmäistä kertaa Katajanokalle. Sen jälkeen olin siellä useita kertoja tutkintavankina, vuodenkin kerrallaan, Hannu Kokko kertoo.
Kun Kokko joutui ensimmäisen kerran tutkintavankeuteen, hän oli vasta 17-vuotias. Mies muistaa edelleen hyvin, millainen tunnelma silloin oli.
– Tunnelmat olivat hyvin surulliset. Siinä tuli äitiä ikävä, Kokko toteaa.
Katajanokan tutkintavankeuden jälkeen Kokko lähti lukemaan tiilenpäitä Sörnäisten vankilaan. Istumisen syitä olivat aina nuoruuden tyhmyydet: päihdeongelmat, omaisuusrikokset, pahoinpitelyt ja ryöstöt.
– Olen ollut vapaa lähes 39 vuotta, vapautumiseni jälkeen olen tehnyt avustustyötä vankien parissa Suomen lisäksi Venäjällä, Virossa, Latviassa ja Ruotsissa.
Aamiainen jaettiin ulostepaljun vieressä
Kuusi vuotta sitten Kokko perusti vankila-ajoilta tuttujen ystäviensä kanssa Suomen Kris-yhdistyksen, joka auttaa vapautuvia vankeja jaloilleen. Yhdistystoiminnan myötä Kokko on antanut entisille Katajanokan vangeille kasvot. Kokko on yöpynyt Katajanokan vankilan tiloihin perustetussa hotellissa kaksi kertaa, kun hänestä on tehty haastatteluja.
– Vitsailin reseptionissa, että ei minulle ole täällä ennen avaimia annettu, kun olen tullut sisään. Pyysin päästä siihen selliin, jossa olin silloin, kun ensimmäistä kertaa jouduin tänne, Kokko kertoo.
Huone oli yhdistetty kahdesta sellistä, ja tietenkin sisustettu uudestaan, mutta valo tuli huoneeseen edelleen samalla tavalla kuin vuosikymmeniä sitten kaltereiden välistä. Visiitillään muistot palasivat Kokon mieleen.
