Karvat poistettiin, tilalle silikonirinnat – näin aikuisviihdelehtien naiset ovat muuttuneet

– Suunnilleen samat jutut, mutta kuvat ovat parempia.

Näin aikuisviihdelehtien muutosta menneiltä vuosikymmeniltä tähän päivään kuvaa Karl "Kalle" Flinck.

Flinck pitää erotiikkapuotia Vantaalla. Erikoinen liike sijaitsee puutalossa, jonka sisuksen voi arvata vain julkisivua koristavasta SEXI-sanasta. Se on kirjoitettu punaisella. Liikkeestä löytyy lähinnä DVD-elokuvia ja alan lehtiä.

Miestenlehtiä oli Suomessakin jo 1920-luvulla. Kiki-niminen lehti ilmestyi 1929–1937, Meidän kesken taas 1934–1936. Alansa legenda, Jallu, ilmestyi kioskeihin 1950-luvulla.

– Lehtiin on tullut kiiltoa. 1970-luvulla kuvat olivat aika hassuja: nainen seisoi ja piti jalkaa ylhäällä puuta vasten, Flinck kuvaa.

Permanentattu nainen koko jalan pituisissa säärystimissä, ilman housuja. Ritva alushousuissa ja verkkopaidassa. Hauen kuva.

Nykykuluttajan silmään 1980-luvun lehti vaikuttaa sympaattiselta, jopa kiltiltä.

Nykyisin lehtien naiset ovat kauniita, meikattuja ja käsiteltyjä. Karvoitus on aikojen saatossa kadonnut: 1980-luvun lehdessä alapään karvoitus ulottuu häpyluulle, 2000-luvun lehdessä sitä ei ole. Lainkaan.

– Nykyään pitää olla posliini. Vanhoissa lehdissä ei ole mitään ajeltu. Nykyisin naiset ovat meikattuja ja laitettuja, rinnat ovat jokaisella isot, Flinck kuvaa.

"Mies on mies ja nainen on aina iloinen"

Miksi miestenlehtiä ostetaan? Artikkeleiden vuoksi varmasti, heh heh.

Ei kannattaisi nauraa, sillä lehdistä todella löytyy myös pidempiä juttuja, sekä perinteisiä lukijoiden tarinoita. Kaikki kertomukset yössä kohdatusta nymfomaanista eivät tosin ole totta, Flinck toteaa ja kertoo vanhemmasta asiakkaasta, joka ilomielisenä kertoi löytäneensä jopa kaksi omaa tarinaansa alan lehdestä.

– Lukijatarinoissa mies on mies ja nainen on aina iloinen. Sitä ei varmaan nykyään saisi olla, macho-hommaa, mutta monen miehen mielestä pitäisi olla, Flinck pohtii.

Horoskooppeja, sarjakuvia, vitsejäkin. Vanhemmissa lehdissä on enemmän lukemista kuin nykyisissä, Flinck uskoo. Ja toden totta! Yhdessä tarjotaan jopa vinkkejä lottoamiseen. Hyvä Kalle-lehti, miksen saa seuraa? Pituutta on 164 senttiä ja painoa 60 kiloa, kerrotaan kysymyspalstalla. 

Miestenlehtiä

Jallu 
Alettiin julkaista 1958.

Cocktail 
Ilmestyi vaihtelevasti vuosina 1945-1974. 

Nyrkkiposti 
Ilmestyi 1960-1976.

Ratto 
Ilmestyi vuosina 1973-1987 ja uudelleen 2007-2015.

Lollo 
Ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Erotiikan maailma
Ilmestynyt vuodesta 1987 alkaen. 

Mutta entä ulkomaiset lehdet? Playboy, Hugh Hefner?

– Playboy on aina ollut heikko. Se on snobeja varten. Haluaa olla erilainen. Samanlainen on Penthouse, Flinck kuvaa.

Hustlerille hän antaisi vähän paremman arvosanan: ihan hyvä.

Kotimaisia menisi kuin kuumille kiville

Vanhoilla miestenlehdillä on oma keräilijäkuntansa. Kotimaisia menisi kuin kuumille kiville – jos niitä olisi.

Helsingin Sanomat teki Flinckin putiikista jutun tammikuussa 2015. Sen jälkeen liikkeessä kävi kuhina. Flinck möi lähes koko varastonsa.

– Yleensä lehtiä on sellaiset niput, ettei äijää takaa näy. Ennen vanhaan ihmiset toivat kesämökiltä isot niput, koska otan vaihdossa lehtiä, Flinck toteaa.

Lehdet alkavat olla katoavaa kansanperinnettä. Syyllisiä on yksi: Internet.

Alan legenda Playboy ilmoitti lopettavansa tyttökuvien julkaisun. Suomalaiskustantamo hakeutui syksyllä 2015 konkurssiin, joten supermarkettien lehtihyllyn Jallu, Ratto ja Kalle ovat historiaa. Lehdet ovat olleet paitsi osa kähmyisen kioskin ylähyllyä, myös pala kotimaista historiaa.

Moni miestenlehti tosin on kuollut heti ilmestyttyään. Kuinka moni muistaa Doriksen? Entä Mirrit-lehden? Seksipostin?

– Tässä maassa ei ole onnistunut se, että olisi viikkolehti ja miestenlehti samassa. Aikoinaan oli Vip-lehti. Ratto-lehti meni enemmän sotajuttujen suuntaan. Alkuun olivat vain Coctail ja Jallu. Tabe Slioor nosti niitä, Flinck muistelee.

Vuonna 1961 Slioor julkaisi Jallussa muistelmasarjaa ja esiintyi myös kymmenen lehden kannessa. Kuten arvata saattaa, Jallu rikkoi irtonumeroiden myyntiennätyksiä. Sen numeroita vedettiin myös pois myynnistä tunnettuihin päättäjiin liittyneiden paljastusten vuoksi.

Flinck muistelee, että myös Kalle-lehdellä olisi ollut oma ongelmansa sensuurin ja kuvien vuoksi.

– Oli zoomattu liian lähelle, hän kuvaa ja naurahtaa päälle.

Osittaiset lähteet: Wikipedia, 
Aura Pusa: ”SUUREMPAAN VAPAUTEENKO?” Parisuhde ja seksuaalisuus Jallu-lehdessä vuosina 1958–1968. Oulun yliopiston historian pro gradu -tutkielma