Lapsena koettu koulukiusaaminen saattaa vaivata vielä aikuisiälläkin. Jos muistot tuottavat edelleen kärsimystä ja tuskaa, mitä kannattaa tehdä?
”Olin lapsena hyvin ujo ja hiljainen. Alakoulu oli yhtä tuskaa. Yritin olla näkymätön. Olin kuitenkin todella hyvä piirtämään. Opettaja ei siitä pitänyt, olinhan syrjäkylän kasvatti ja vielä väärästä suvusta eivätkä vanhempani olleet mitään kirkossakävijöitä. Kolmannella luokalla ollessani opettaja otti aina minun piirustuksen luokan eteen ja kertoi kaikille muille, ettei näin voi piirtää puita, revontulet eivät ole tämän näköiset, Pallastunturit eivät ole tuollaiset, vuorta ei voi piirtää näin, puut ovat väärän väriset... Miksi hän teki niin? Enpä ole pystynyt vieläkään tarttumaan siveltimeen. Taulunpohjat ovat valmiina odottamassa, mutta aina se opettajan mollaus tulee mieleen ja usko loppuu. Kuinka toisin voisi olla, jos edes yhden kerran olisi kehunut? Ja aikaa tästä ei ole kulunut kuin vain 40 vuotta.” Marjaana, 50
Kuinka moni koulukiusatuista muistaa vielä aikuisenakin piiruntarkkaan, miten toiset härnäsivät, mollasivat ja kohtelivat kaltoin? Kiusaamisen seurauksena aikuisiälläkin voi esiintyä luottamuksen puutetta, läheisyyden pelkoa ja jopa masennusta.
Jos tuska on edelleen, vuosienkin jälkeen, käsin kosketeltavaa ja rintaa polttavaa, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ohjelmajohtaja Marie Rautava kannustaa rohkeasti hakemaan apua ammattiauttajalta.
– Jos kiusaamiskokemukset painavat mieltä ja takana on rankka tausta, silloin mielestäni kannattaa hakeutua terapiaan. Silloin voi päästä käsittelemään syvemmin niitä kokemuksia ja sitä, miten kiusaamisen jäljet näkyvät vielä tämän päivän tilanteissa, Rautava kuvailee.– Esimerkiksi vanhat kokemukset voivat estää luottamasta itseensä ja muihin ihmisiin.





