Karhujen kohtaamiset ovat sekä säikästyttäneet että ihastuttaneet ihmisiä. Kuvituskuva.Colourbox.com
Julkaistu 01.07.2013 08:00(Päivitetty 05.07.2013 15:34)
Miltä tuntuisi törmätä karhuun marjametsässä? Studio55.fin kyselyyn vastanneille lukijoille on käynyt näin. Joiltakin kontiot ovat vieneet lintu- ja kalasaaliit. Eräs vastanneista puolestaan putosi metsän kuninkaan kohdatessaan pillastuneen hevosen kärreistä. Hän kiittelee pelastumisestaan isoa kantopinoa.
Karhu hyökkäili kohti ja vei teeren
Olen tavannut luonnossa karhun viisi kertaa. Kohtaamiset eivät ole olleet pelottavia yhtä lukuun ottamatta.
En tiennyt karhulla olevan pentuja mukana. Oli kova tuuli eikä karhu saanut minusta hajuja vaan vain näköhavainnon. Satuin paikalle, ja siitä alkoi hurja karhun valehyökkäys puiden heiluttamisineen, suorana huutona ja hyökkäyksinä minua kohti. Matkaa välillämme oli alle 20 metriä. Seisoin liikkumattomana ja odotin. Jonkin ajan kuluttua tilanne raukesi. Karhu ilmeisesti koki, etten ole todellinen uhka.
Toinen kohtaamani tilanne sen jälkeen oli lähinnä huvittava. Ammuimme kiväärillä teeriä, ja noutaessamme sitä avoimelta suolta karhu minusta välittämättä tuli pokkana hakemaan ampumamme teeren ja vei mennessään. Oli ilmeisesti hiukopalan puute.
Kalasaalis meni karhulle
Olimme kaverin kanssa nostamassa verkkoja vesiltä ensimmäistä kertaa elämässä. Kun asia ei luonnistunut kuten piti, nostimme vain kalaisen solmuiset verkot vedestä ja heitimme ne rantaan kalojen kera. Ajattelimme ostaa uudet verkot, koska tuhosimme vanhat. Menimme sitten vielä järvelle kalaan veneellä vavat mukana.
Kesti noin puolitoista tuntia, kun metsästä rupesi kuulumaan hirveä rusahtelu ja pauke. Ajattelimme heti, että joku eläin siellä on, mutta emme vielä tienneet, mikä. Emme uskaltaneet tulla pois järveltä, kun vastarannalla karhu alkoi nauttia verkoista, jotka olimme sinne hetki sitten jättäneet.
Karhu marjasti viiden metrin päässä
Karhu oli viiden metrin päässä minusta viereisellä puolukkamättäällä syömässä omaa annostaan. Otus ei piitannut minusta mitään, ja kun minulle valkeni "marjastuskaverini" olemus, poistuin paikalta erittäin onnellisena, mutta säikähtäneenä.
"Mennään eri suuntiin"
Noin kolmen metrin päässä kuusituheikon takana nousi karhu kahdelle tassulle ja nuuhki aikansa ilmaa. Minä tuumasin, että "mennään eri suuntiin". Peräännyin takaperin kävellen paikalta hitaasti, karhu teki täyskäännöksen ja poistui suon taakse. Tapaaminen oli oikein miellyttävä kokemus, ihailla muutama kymmenen sekuntia metsän kuningasta tosi läheltä.
Hevonen lähti karhua pakoon, kuski tippui kyydistä
Lähdin kauniina toukokuisena iltana tänä vuonna ajamaan hevostani tavalliseen tapaan tutulle metsälenkille Simpeleen Saunasopella. Lenkki sujui hyvin, kunnes kotia päin tullessa törmäsin hevoseni kanssa kahteen karhuun. Emo ja viimekesäinen pentukarhu rymistelivät meitä kohti vauhdilla metsästä päin. Tulin hevoseni kanssa rauhallista käyntiä metsäautotietä pitkin parin sadan metrin päässä naapurin tontista, kun hevonen pysähtyi äkisti kuin seinään ja tuijotti muutaman sekunnin ajan hievahtamatta metsää kohti.
Kuvituskuva.Colourbox.com
Ehdin vilkaista kärreiltä nopeasti mikä siellä edessäpäin on, ja tajuttuani näkemäni – että kaksi karhua tulee kohti – hevonen teki päätöksen kääntää kärryt tulosuuntaan ja paeta paikalta. Kuski jäi kyydistä siinä rytäkässä ja vauhdissa, ja hevonen lähti juoksemaan kärryt perässä minkä kintuista pääsi.
Karhuilla oli sama suunta hevosen kanssa. Ilmeisesti ne kuitenkin muuttivat suuntaansa takaisin metsän puolelle, koska hevonen löytyi vähän matkan päästä seuraavasta risteyksestä täysin vahingoittumattomana. Se jäi odottelemaan kuskia apuun, kun ohjakset olivat kiertyneet pyörän ympärille ja estivät eteenpäin menon. Karhut olivat sitten kiertäneet hevosen ja jatkaneet menoaan.
Kuskilla kyllä meinasi hätä iskeä siinä vaiheessa, kun kyyti jätti ja karhut tulossa kohti. Onneksi minun ja karhujen välissä oli iso kantopino, joka varmaankin oli pelastukseni. Kun pääsin pystyyn, soitin tallin omistajalle tapahtuneesta. Kun karhuja ei näkynyt näköpiirissä, juoksin naapurin pihalle.
Naapurit tulivat pihalle vastaan nähtyään ikkunasta pentukarhun ja aiemmin taas minun menneen lenkille hevosen kanssa tästä. Tallin omistaja tuli autolla paikalle ja ajoimme hevosta etsimään. Se löytyikin pian sitten. Ajoin hevosen tämän jälkeen vielä tallille, ja ainut vahinko mitä kävi, oli katkennut ohja sekä kuskilla ruhjeita ja aivotärähdys. Onneksi selvisimme säikähdyksellä! Toivon tosiaan, etten törmää uudestaan karhuun Suomen luonnossa ainakaan hevosen kanssa liikkuessa.
Kuvituskuva.Colourbox.com
Kolme karhua mökin pihalla
Kaksi viikkoa sitten olin kesämökillämme Ilomantsissa tyttäreni kanssa. Vanha isäni on aina kertonut karhujuttuja ja kysellyt, onko karhuja näkynyt. Olemme sivuuttaneet jutut vähän mielikuvituksen tuotteena.
Nyt kuitenkin lauantai-iltana rantasaunalta tultuamme tyttäreni meni mökkiin sisälle, ja minä vielä poikkesin puuceessä. Kävellessäni mökin rappuja kohti kuulin yhtäkkiä edestäni kahahduksen. Kun nostin katseeni, karhu lähti juoksemaan pakoon noin 40–50 metrin päästä. Menin pikaisesti sisälle, ja ikkunasta näimme, että karhuja olikin kolme.
Jos olisin tullut vähän myöhemmin, olisimme ehkä kohdanneet mökin oven edessä – olisiko minulla ollut edessä pitkä yö puuceessä... No, nyt sekä karhut että minä säikähdimme varmaan yhtä paljon. Kuvaa en valitettavasti jännitykseltäni karhuista saanut.
Karhun päiväunet keskeytyivät
Oli 60-luvun alku ja partioin 18-vuotiaana rajavartijana pienoiskiväärin kanssa Kuusamon alueella vain muutama sata metriä rajasta. Kuljin alas rinnettä, jonka puolessavälissä oli noin 40–50 metriä leveä tasainen sammaleinen alue. Tasannetta äänettömästi edetessäni havahduin yllättäen aivan vierestäni kuuluvaan erittäin äänekkääseen murahdukseen. Pysähdyin kuin seinään. Nopea vilkaisu poroaitaan päin, ja näin aitariukujen välissä vain metrin päässä itsestäni pikimustan kuonon ja kaksi mustaa kiiluvaa silmää tuijottamassa.
Kuvituskuva.Colourbox.com
Hyppäsin aidalle ja näin enää vilauksen nallen ahterista ennen sen katoamista raja-aukon taakse. Tuumailin hetken tapausta ja näin karhun makuupaikan aivan poroaidan vieressä. Onnittelin itseäni, ettei se päättänyt antaa kyytiä päiväunien häiritsijälle vaan pelästyi minua yhtä paljon kuin minä sitä. Jos se olisi päättänyt tulla päälle, niin tuskin olisin sille mitään voinut – pienoiskivääri on aika kehno ase karhua vastaan, vaikka olikin Sakon laatutuotetta. Ihmettelin vain, kuinka se nukkui niin sikeästi, että päästi minut kävelemään metrin päähän ennen kuin havahtui. En varmaan olisi tätä nyt kertomassa, jos ei olisi ollut tuota jäniksenkäpälää taskussa, niin kuin monesti muulloinkin.
Karhu juoksi tiellä
Noin kolme vuotta sitten syksyllä iltamyöhään tulin autolla kotiin töistä. Ison mäen jälkeen on tien kahden puolen taimistoalue, ja tie poimuilee maaston mukaan. Laskettelin autolla aika reipasta vauhtia. Kun tie teki pienen mutkan ja samalla pudotti alaspäin, auton valokiila osui notkon pohjalle – siinähän pylkkys edessä jokin elukka! Jarrutin rajusti. Hiekka kahisi varmaan eläimen korviin, joka lähti juoksemaan tietä pitkin auton edessä.
Ensin tuli mieleen, että mäyräkö se siinä, mutta sitten tajusin, että liian iso mäyräksi – karhuhan tämä.
Painettiin peräkanaa. Minä painoin pilliä ja karhu lisäsi vauhtia, minä kaasua. Mentiin kuuttakymppiä välillä. Sen kun kivet rapisivat tuulilasiin karhun tassuista, eikä mäki sitä hidastanut yhtään. Karhu ei kurvannut metsään vaan jatkoi tietä pitkin noin 400 metriä samaa vauhtia.
Kuvituskuva.Colourbox.com
Hidastin vähän, kun ajattelin, että sehän voi saada sydärin moisesta. Niinpä se puikkasi sivutien kohdalta metsään ja kun ikkunaa raotin, rutinasta päätellen jatkoi pinkomistaan. En jääny odottelemaan, että olisiko tullut kyselemään, paljonko näytti mittari.
Susia ja karhuja pyörii ympärillä jatkuvasti
Olen nähnyt karhun kolme kertaa. Viimeisellä kerralla seurasin, kun sellainen söi marjoja 25–30 metrin päässä, vilkaisi minua kerran ja jatkoi syömistä häiriintymättä millään lailla. Matkaa asumuksiin oli muutamia satoja metrejä. Toisen kerran kun tapasin karhun, se oli edellisvuoden pentu. Tuli meidän pihan poikki ja jatkoi matkaa eteenpäin
Samaten olen nähnyt suden joitakin kertoja. Kerran sellainen tuli polulla vastaan, molemmat vähän säikähdettiin tapaamisesta.
Ei näihin mitään dramaattista liity, susia ja karhuja tässä on pyörinyt pitkään. Nämä ovat tapahtuneet Keuruulla ja kaikki kilometrin säteellä, asutusten läheisyydessä. Näitä metsäneläimiä nyt vain tässä pyöriskelee, eivät ne millään lailla hurjia luontokokemuksia ole – varmaan hyvän puolukkapaikan löytyminen voisi olla se hurja kokemus!
