Kansanedustajat eivät vie saamiaan uhkauksia erityisen herkästi raastupaan, kertoo eduskunnan turvallisuusjohtaja Jukka Savola. Hän toivoo, ettei muodostumassa ole "uutta normaalia".
Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd.) kertoi sunnuntaina Twitterissä saaneensa tappouhkauksia kevytautoja koskevan lainsäädännön voimaantulon lykkääntymisen takia.
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen (vas.) lukolliseen postilaatikkoon oksennettiin Uuden Suomen mukaan kesällä, ja Laura Huhtasaari (ps.) sai vakavan uhkauksen kesken vaalikampanjakauden maaliskuussa.
Lue myös: Laura Huhtasaari kertoo uhkauksesta MTV Uutisille: "Se kohdistui minuun ja perheeseeni" – sai kuulla asiasta poliisilta
Aiemmin uhkauksista ja ilkivallasta ovat puhuneet muun muassa Päivi Räsänen (kd.) ja Alexander Stubb (kok.), jonka kodin ikkunoita ammuttiin ilmakiväärillä vuonna 2016.
Eduskunnan turvallisuusjohtaja Jukka Savolan mukaan uhkaukset liittyvät tyypillisesti kulloinkin eduskunnassa käsiteltäviin poliittisiin asioihin.
– Joku saa oikein kunnon kilarit ja päättää olla jotakin synkkää mieltä asiasta, jolloin hän toimii tällä tavalla typeästi, Savola kuvailee.
– Moni tekee peruuttamattomia virheitä kiihkopäissään tai kännipäissään, mikä milloinkin on.
Mikäli eduskunnassa käsitellään kuohuttavaa tai eettisesti arkaa asiaa, poliitikkojen kohtaaman uhkailun määrässä on tyypillisesti kasvua. Toisaalta pelottelu ja uhkaukset voivat liittyä myös kansanedustajien henkilökohtaisiin asioihin ja ominaisuuksiin.
– Ihmisillä on kaikenlaisia omia asioita, jotka heijastuvat uhkauksissa. Yleensä jos joku parisuhdelaki on pinnalla, kyllä siinä sanan säilä lentää puolesta ja vastaan, Savola toteaa.
"Tietynnäköinen kovanahkaisuus tähän valitettavasti kuuluu"
Kansanedustajille on Savolan mukaan annettu ohjeet, joiden mukaisesti eduskunnan turvallisuusyksikköön on syytä ottaa yhteyttä, mikäli uhkaus saattaa täyttää rikoksen tunnusmerkit.
Väkivaltaa tai jopa henkirikosta uhkaava viesti voi olla laiton uhkaus tai kunnianloukkaus, joista kumpikin on Suomen laissa rangaistava teko.
Turvallisuusyksikkö ilmoittaa uhkauksista muille viranomaisille, jonka jälkeen on kansanedustajan oma asia miettiä, haluaako hän viedä asiaa eteenpäin.
Savolan mukaan kansanedustajat jättävät raastuvan kuitenkin usein väliin.
– Tietynnäköinen kovanahkaisuus tähän valitettavasti kuuluu. En ollenkaan toivo, että syntyisi joku uusi normaali, että hyväksytään tiettyjä asioita, Savola miettii.
– Se menee kuitenkin jokaisen oman harkinnan mukaan, miten katsoo asiakseen ruveta käymään oikeutta asioissa, jotka eivät välttämättä ole helppoja.
Ydinvoima kuumensi aikanaan tunteita
Uhkailu ei toki ole upouusi ilmiö: internetin mahdollistama anonymiteetti ja sosiaalinen media ovat vain helpottaneet viestien lähettämistä.
Aiemmin kansanedustaja saattoi kuulla tappouhkauksen raivostuneelta yhteydenottajalta postitse tai puhelimitse.
Savolan mukaan uhkaustapausten määrässä ei silti ole tutkimuksissa havaittu dramaattista kasvua.
Viestien laatu ja kohdistuminen vaihtelevat kuitenkin sen mukaan, mikä kulloinkin on päivänpoliitikassa kuuma kysymys.
– Aikanaan oli ydinvoima ja parisuhdelait ja tällaiset. Aika muuttuu, ja eri asiat nousevat pintaan, Savola miettii.