Kaisa Mäkäräisen osumatarkkuudessa suurta vaihtelua – piileekö ratkaisu perusjutuissa?

Valhe, emävalhe, tilasto, irvailee käytetty sanonta. Jotain totuutta löytyy kuitenkin ampumahiihtotähti Kaisa Mäkäräisen tuloksista ampumapaikalla, kun tilastoja tutkii tältä ja viime kaudelta.

Mäkäräinen ylsi viime kaudella komeasti uransa kolmanteen maailmancupin kokonaisvoittoon. Ja vaikka kauteen mahtuikin muutama ”hutikisa” (sijat 40, 26, 22), oli tahti kuitenkin selkeän varmempaa kuin tämän kauden cup-koitoksissa: kahden ja puolen kuukauden aikana 18 kisassa on viisi sijoitusta 30:nneksi tai huonommaksi.

Syitä vaikeuksiin on ollut erilaisia, mutta perinteinen Akilleen kantapää eli ammunta on kuitenkin jokaisen flopin taustalla. Ja ne tilastot kertovat, että viimevuotisella menestyskaudella Mäkäräisen osumaprosentti oli 85,3 ja tällä vaikeammalla cup-ruljanssilla se on 79,7. Makuuammunnassa ero on vuoden takaisen eduksi 86,7–80 ja pystypaikoilla 83,9–79,3.

–  Siitä näkee, että tämä on ampumahiihtoa. Mikään ei takaa, että aina onnistuu. Vaihtelut ovat suuria, ja hyvin harvalla ammunta on kovaa tasoa läpi kauden, maajoukkueen ampumavalmentaja Juha Papinsaari muistuttaa.

–  Osalla kilpailijoista vaihtelut ovat pieniä, osalla suuria. Mutta joka tapauksessa se on (lajille) niin tyypillistä.

Mäkäräisen vaihtelut ovat osastossa ”hyvin suurta”. Kauden avauskisat Pokljukassa ja Hochfilzenissä sujuivat upealla 90 prosentin tahdilla, mutta joulun alla Nove Mestossa romahti: pystyammunnan osumat 48 prosenttia.

Tammikuun alussa Oberhofissa ja Ruhpoldingissa oli sitten vuorostaan makuupaikalla vaikeaa (63 prosenttia). Mutta Anterselvassa kuun lopussa osui jälleen paremmin, samoin kuin MM-kisoja helmikuussa edeltäneissä Soldier Hollow'n cup-kisoissa.

Vaihteluihin on syynsä. Kuten lajissa muutenkin, pienistä tekijöistä lähtee herkästi lumivyöryä peittämään tarkkaakin silmää.

–  Nove Meston notkahdukseen vaikutti pieni sairastelu. Saksassa oli huonoa keliä ja valaistusongelmia. Amerikassa oli muuta probleemaa (sääongelmien myötä), Papinsaari listaa.

–  Pieniä asioita. Ja kun suorituskyky alkaa mennä, niin herkästi alkaa ajattelemaan tulosta enemmän kuin perustekemistä ja -suorittamista.

Ratkaisuja joita on haettu ovat yksinkertaisia. Yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaiseen ongelmaan.

–  Harjoituksissa voi tehdä yksinkertaisia asioita ja saada sitä itseluottamusta, Papinsaari tiivistää.

–  Vaikkapa pahviin ampuminen ("tuloksen" tekemisen eli peltiin paukuttamisen sijaan). Perusharjoittelua, johon palataan kauden aikana. Se on sama kuin fyysisellä puolella, kun tehdään rauhallisia, palauttavia lenkkejä.

Yksinkertaista. Ja ehkä toimivaa myös MM-Östersundin paineissa.

–  Perusta on oltava kunnossa, ettei pääse asentovirheitä hiipimään. Kontrolli on jatkuvaa, vaikka kyseessä onkin kokenut urheilija, Mäkäräisen laukaukset myös MM-areenalla tarkkaan seuraava Papinsaari päättää.

Lue myös:

    Uusimmat