Valhe, emävalhe, tilasto, irvailee käytetty sanonta. Jotain totuutta löytyy kuitenkin ampumahiihtotähti Kaisa Mäkäräisen tuloksista ampumapaikalla, kun tilastoja tutkii tältä ja viime kaudelta.
Mäkäräinen ylsi viime kaudella komeasti uransa kolmanteen maailmancupin kokonaisvoittoon. Ja vaikka kauteen mahtuikin muutama ”hutikisa” (sijat 40, 26, 22), oli tahti kuitenkin selkeän varmempaa kuin tämän kauden cup-koitoksissa: kahden ja puolen kuukauden aikana 18 kisassa on viisi sijoitusta 30:nneksi tai huonommaksi.
Syitä vaikeuksiin on ollut erilaisia, mutta perinteinen Akilleen kantapää eli ammunta on kuitenkin jokaisen flopin taustalla. Ja ne tilastot kertovat, että viimevuotisella menestyskaudella Mäkäräisen osumaprosentti oli 85,3 ja tällä vaikeammalla cup-ruljanssilla se on 79,7. Makuuammunnassa ero on vuoden takaisen eduksi 86,7–80 ja pystypaikoilla 83,9–79,3.
– Siitä näkee, että tämä on ampumahiihtoa. Mikään ei takaa, että aina onnistuu. Vaihtelut ovat suuria, ja hyvin harvalla ammunta on kovaa tasoa läpi kauden, maajoukkueen ampumavalmentaja Juha Papinsaari muistuttaa.
– Osalla kilpailijoista vaihtelut ovat pieniä, osalla suuria. Mutta joka tapauksessa se on (lajille) niin tyypillistä.
Mäkäräisen vaihtelut ovat osastossa ”hyvin suurta”. Kauden avauskisat Pokljukassa ja Hochfilzenissä sujuivat upealla 90 prosentin tahdilla, mutta joulun alla Nove Mestossa romahti: pystyammunnan osumat 48 prosenttia.
Tammikuun alussa Oberhofissa ja Ruhpoldingissa oli sitten vuorostaan makuupaikalla vaikeaa (63 prosenttia). Mutta Anterselvassa kuun lopussa osui jälleen paremmin, samoin kuin MM-kisoja helmikuussa edeltäneissä Soldier Hollow'n cup-kisoissa.