Kolmesti Shetlannissa käynyt näyttelijä Tom Pöysti kertoo Studio55.fi-ohjelmassa, että saariryhmä on oivallinen matkakohde jylhän luontonsa ja sydämellisten asukkaidensa vuoksi.
Shetlanti on Isoon-Britanniaan kuuluva saariryhmä Islannin, Norjan ja Skotlannin välimaastossa Pohjois-Atlantilla. Näyttelijä Tom Pöysti kuvaa saaren ilmasto-olosuhteita Lapin kaltaisiksi neljine vuodenaikoineen. Sillä erotuksella, että Shetlannissa tuulee aina.
– Siellä on jatkuva myräkkä. Olen senkin kokenut, että siellä on tyyntä, mutta silloin kaikki katselevat, että nyt ei ole kaikki ihan okei, Pöysti naureskelee.
Elämä Shetlannin jylhässä luonnossa on monimuotoista. Alueella elää valaita, saukkoja ja tunturipöllöjä. Syksyllä voi päästä todistamaan sitä, miten arktiset linnut Grönlannista ja Islannista levähtävät saaristossa matkallaan etelään.
– Siellä on tehty huikeita havaintoja, on nähty jopa albatrosseja, Pöysti kertoo.
Shetlannin asukkaiden suhde eläimiin on erityinen. Saarilla elää 2,5 miljoonaa lammasta, joiden villasta neulotut neuleet ovat Shetlannin tavaramerkki. Myös shetlannin paimenkoiria kohdellaan Pöystin mukaan kuin perheenjäseniä.
– Ne istuvat pubeissa. Ne katsovat, kun isäntä ottaa kolmatta tuopillista ja ajattelevat, että nyt riittää ja lähdetään kotiin.
Pöystin tulkitsee suhtautumisen koiriin kertovan asukkaiden yhteisöllisyydestä. Pubeissa istutaan, kerrotaan tarinoita ja lauletaan yhdessä, ja muiden esityksiä kunnioitetaan kuuntelemalla. Paikalliset arvostavat erityisesti lapsia ja vanhuksia, joita pitävät tasa-arvoisina yhteisön jäseninä.
– Se aiheuttaa turvallisuuden, piittaamisen, empaattisuuden ja yhteisöllisyyden tunteen. Minne tahansa menet, olet aina tervetullut.
Muutenkaan Shetlannissa ei pingoteta. Pöysti kertoo, että pienen pääkaupungin Lerwickin ainoa museo on ehkä sekavin talo, jonka hän on nähnyt. Asukkaat jättävät sinne omia tavaroita sillä periaatteella, että joku on niistä varmasti kiinnostunut.
Alueen historia onkin kiinnostava. Monet saarten asukkaat mieltävät Pöystin mukaan olevansa viikinkien sukulaisia ja paikkojen nimet ja kieli kalskahtavat pohjoismaisilta.
– He eivät käytä esimerkiksi sanoja yes ja no, vaan se on ja ja nej.