Suomalainen kestävyysjuoksu oli nukkunut Ruususen unta 17 vuotta, ennen kuin Juha Väätäinen palautti kullan ja kunnian EM-kotikisoissa Helsingissä päivälleen 50 vuotta sitten 10. elokuuta 1971.
1920- ja 30-luvun kultavuodet olivat jo monelta unohtuneet 1960-luvulla, kun suomalainen kestävyysjuoksu rypi syvällä. Edellinen arvokisavoitto oli Bernin EM-kisoista 1954. Sitten urheilujohtaja Jukka Uunila kutsui Suomeen uusiseelantilaisen Arthur Lydiardin, joka osallistui Lasse Virenin, Juha Väätäisen ja Pekka Vasalan valmennukseen.
Tuloksia alkoi tulla, ja voeiton hedelmät poimittiin heti 1970-luvun alussa. Ensimmäisenä palkinnot lunasti "Julma-Juha" Väätäinen. Pikajuoksijana ja keskipitkillä matkoilla uransa aloittanut Väätäinen kypsytti muut hirveällä päätöskierroksen kirillään ja voitti 10 000 metrin Euroopan mestaruuden Helsingissä Suomen ennätysajalla 27.52,78. Mestaruutta puolustanut itäsaksalainen Jürgen Haase taipui vasta loppusuoralla.
– "Julma-Juha on tehnyt sen, jota me rohkenimme odottaa, mutta jota me pelkäsimme", selostaja Anssi Kukkonen hehkutti Väätäisen maaliintulon jälkeen.
Kotiyleisö hullaantui Väätäisen kiristä. Ylen Elävän arkiston lähetyksessä näkyy, kuinka osa lähes juoksuradalle asti yltäneistä kannattajista loikkii ja riehuu taustalla.