Jukka-Pekka Palo tuntee Heidi Krohnin paitsi työtoverina, mutta myös hänen äitinsä pitkäaikaisena ystävänä. Palon äidillä ja Krohnilla oli yhteinen kiinnostuksen kohde, henkisyys. Teosofiseen Ruusu-risti-yhdistykseen kuuluva Krohn on kannustanut Paloakin tutustumaan yleisteosofiseen maailmankatsomukseen.
– 80-luvulla Heidi heitti vinkkinä Yrjö Kallisen. Viesti, jonka hän antoi silloin, on poikinut, Jukka-Pekka Palo toteaa.
Heidi Krohnista puhuttaessa Palo haluaa nimenomaan korostaa naisen henkistä puolta.
– Heidi on fyysisesti valtavan kaunis ja sisäisesti myös valtavan kaunis. Hän on pyrkinyt kehittämään itseään.
Kulttuurisuvun lapsena Krohnilla on palon mukaan tietty sivistys, mutta mies sanoo, että näyttelijättärellä on myös sydämen sivistys samassa paketissa.
– Hän ei koreile eikä pröystäile, hän osaa olla hyvin tavallinen, mikä on hieno piirre ihmisessä.
Palo kuvailee Krohnia myös hurjaksi, rohkeaksi ja pelottomaksikin.
– Hurja se on, kun matkustaa yksin ympäri maailmaa, se kertoo rohkeudesta. Hän ei ole ennakkoluuloinen suhteessa maailmaan. Hän pyrkii ennen kaikkea suvaitsevaisuuteen.
Viehättävä höselö ja touhottaja
Krohnista löytyy myös heikkoja kohtia, tosin nekin ovat Palon mielestä vain viehättäviä.
– Kyllä siellä se höselö on olemassa. Heidi vähän ehkä joskus touhottaa, mutta se on vain viehättävää.
Jukka-Pekka Palo työskenteli Heidi Krohnin kanssa ensimmäisen kerran vuonna 1962, kun 8-vuotias Palo esitti Tirkistysluukussa Krohnin poikaa. Sen jälkeen Palo ja Krohn tekivät yhdessä töitä 80-luvulla Helsingin kaupunginteatterissa.
– Heidi on lämmin, työtoverina ihana ihminen, nöyrä suhteessa työhön ja kiltti, Palo kehuu.
Jos mahdollisuus avautuisi, Palo työskentelisi Krohnin kanssa mielellään samassa projektissa.
– Jos tilaisuus tulee, niin totta helkkarissa.