Jukan elämä muuttui kertaheitolla, kun hän kymmenen vuotta sitten menetti näkönsä. Näkö katosi vain muutamassa viikossa, eikä kukaan tiedä varmasti miksi.
Vuonna 2001 Jukka Vanhala oli lopettanut ravintolapäällikön työt ja siirtynyt kalatalouskouluun. Miehen oli tarkoitus vaihtaa alaa ja ryhtyä kalastusmatkailuyrittäjäksi. Suunnitelmat menivät uusiksi, kun heinäkuussa Jukka alkoi kärsiä oudoista oireista.
– Sormeni turposi valtavaksi. Epäilin saaneeni traanimyrkytyksen simppuja käsitellessäni. Vaimon vuosikymmeniä kalastanut veli sanoi, ettei tuo mikään traanimyrkytys ole ja yritti saada minua tutkimuksiin, mutta enhän minä jääräpäänä suostunut lähtemään.
Lopulta Jukka meni lääkäriin ja sai antibiootit sormea varten. Turvotus alkoi laskea.
– Seuraavaksi huomasin, etten nähnyt enää lukea. Mitkään lasit eivät olleet riittävän vahvat.
Myös värit alkoivat kadota.
– Oli ahomansikoiden aika, ja toiset poimivat marjoja. Minä en nähnyt mansikoita lainkaan. Hiirenvirnat sen sijaan näyttivät kasvaneen valtavan korkeiksi.
Kun Jukka nousi auton rattiin, hän meinasi ajaa suoraan toisen auton eteen.
– En nähnyt muita autoja tiellä, ja meidän oli pakko vaihtaa kuskia.
Tilanne heikkeni nopeasti
Jukka soitti silmälääkärille ja sai ajan kahden viikon päähän. Näkö jatkoi huononemistaan.
– Ruoho näytti ruskealta, ja punaista en erottanut ollenkaan. Postilaatikkorivit näyttivät vaihtaneen väriä. Se oli epätodellista.
Kun Jukka lopulta pääsi silmälääkärin vastaanotolle, lääkäri käski ottaa taksin alle ja kiitää sairaalaan.
