Jukka Järvinen niitti takavuosina mainetta ammattinyrkkeilykehissä. Nyrkkeily vei ison osan "Käpylän Pyövelin" elämästä, mutta säästi samalla monilta vaikeuksilta.
Jukka Järvinen on edelleen kiitollinen siitä, että hän ajautui 15-vuotiaana nuorukaisena nyrkkeilyn pariin.
− Pyörin tuolloin kaveriporukassa steissillä (Helsingin rautatieasema). Osa meistä alkoi urheilla, osa käyttää huumeita ja sekaantua rikoksiin. Itse valitsin urheilun ja säästyin jälkimmäisiltä, Järvinen sanoo.
Fyysinen laji opetti hallitsemaan sekä omaa kehoa että tunteita.
− Aloitin nyrkkeilyn otollisessa iässä. Hain kehässä rajoja itselleni. Tappiot nöyryyttivät ja panivat miettimään. Ne olivat kasvun paikkoja.
Nuorella miehellä ei ollut mitään myöskään sitä vastaan, että nyrkkeilykatsomossa istui raavaiden miesten ohella naisia.
− Olihan se kiva juttu, että paikalla oli silmänruokaa. Sitä en tiedä, jäivätkö naiset notkumaan paikalle otteluiden päätteeksi, Järvinen sanoo.
"Pää on säästynyt"
Nyrkkeily on Järvisen sanoin rehti ja reilu kamppailulaji, joka vaatii armotonta keskittymistä.
− Kehässä pitää jäädyttää tunteet toista kohtaan. Siinä on päällä tuhannen lataus. Pitää olla keskittynyt, sillä ottelu on erittäin intensiivistä. Matsin jälkeen menee tunti jos toinenkin tasaantumiseen, Järvinen kuvaa.
Mikäli keskittyminen herpaantuu, vastustaja pääsee yllättämään. Myös "Käpylän Pyöveli" on saanut tuta tämän vuosien mittaan nahoissaan.
− Molemmat polvet on leikattu, samoin nilkka sekä molemmat olkapäät. Mutta pää on säästynyt, Järvinen velmuilee.
Järvinen päätti menestyksekkään uransa vuonna 2005 ja palasi koulun penkille opiskelemaan täysin toista alaa. Nyrkkeily ehti viedä ison osan hänen elämästä, eikä edesmennyttä ammattilaisuraa noin vain unohdeta.