Katselin työpöydälläni lojuvaa kahdeksan gigatavun microSD-muistikorttia. Siis sellaista kynnen kokoista muistikorttia, mitä käytetään monissa kännyköissä ja digikameroissa.
Kyseisen kortin 8 Gt:n kapasiteetti tuntui melko vaatimattomalta kun ottaa huomioon, että kaupasta saa jo melko edullisesti 64 gigatavun microSD-kortteja.
Tästä uppouduin ajatuksiini: kuinka vaatimaton määrä kahdeksan gigatavun tallennuskapasiteetti oikeastaan onkaan?
Ajelehdin ajatuksissani parinkymmenen vuoden päähän aikaan, jolloin ei ollut muistitikkuja tai pilvipalveluita. Edes cd-asemia ei ollut vielä kaikissa koneissa. Silloin elettiin 3,5-tuumaisten diskettien eli tuttavallisesti korppujen kulta-aikaa.
Korppu oli kyllä kätevä laite, sen avulla sai tallennettua ja liikuteltua sovelluksia, pelejä ja muita tiedostoja eri tietokoneiden välillä. Kannattaa muistaa, että vielä 1990-luvun puolivälissä sähköpostikin oli melko harvinainen. Joten korput olivat kyllä kovassa käytössä.
Tavanomaiselle korpulle saa tallennettua 1,44 megatavua tietoa. Tämä on nykytermein yhtä suuri kuin ”ei mitään”. 1,44 megan tilaan saisi ruksuteltua yhden melko heikkolaatuisen digikuvan ja siinä se.
Yhtäkkiä pöydälläni pötköttelevä kahdeksan gigan muistikortti ei tuntunutkaan enää niin vaatimattomalta.
Todella pitkä korppujen jono
Ja otetaanpa kehiin sitten se alkuun pohtimani 64 gigatavun muistikortti. Kuinka monta korppua tarvittaisiin, jotta niiden yhteenlaskettu tallennuskapasiteetti yltäisi 64 gigatavuun? Lyhyt vastaus on, että todella monta.
Yksi gigatavu on 1024 megatavua. Jo pelkän yhden gigatavun kapasiteetin saavuttamiseen tarvittaisiin täten noin 711 korppua.
Pöydälläni lojuvaan "vaatimattomaan" 8 Gt:n muistikorttiin tarvittaisiin jo lähes 5700 korpun läjä. Tämä muuten täyttäisi työpöytäni melko tehokkaasti.
Arvaattekin jo varmasti, millaiseen korppukasaan tässä pohdiskelussa seuraavaksi ollaan päätymässä: 64 gigatavun muistikortin tallennuskapasiteettiin yltämiseksi tarvittaisiin suorastaan röyhkeän törkeät 45 500 korppua.