Jarmo Korhonen kohtasi uransa pahimman tehtävän, kun äiti ajoi päin bussia kolme lasta kyydissään – "Vaikeinta oli, kun isä marssi ulos autosta"

Yllä olevalla videolla on uutisjuttu aiheesta vuodelta 2014.

Lokakuun lopun 2014 tapahtumat tulevat yhä miehen mieleen, kun hän ajaa tapahtumapaikan ohi. Raju onnettomuus jätti syvän jäljen myös kokeneeseen pelastajaan.

Yksikönjohtaja Korhosen työviikon viimeinen ilta läheni loppuaan Pohjois-Savon Rautavaaran pelastuslaitoksella, kun hälytys suuresta liikenneonnettomuudesta raikasi viranomaisverkossa toimivasta virve-puhelimesta.

Matkaan pelastuslaitokselta lähdettiin heti.

– Yksikköni oli ensimmäisenä tapahtumapaikalla, sairaankuljetus saapui heti meidän perään. Yhdessä todettiin, ettei lapsille ja äidille ollut enää mitään tehtävissä. He olivat välittömästi kaikki kuolleet siinä iskemässä.

33-vuotias äiti oli ajanut hetki sitten autonsa päin linja-auton keulaa, jossa oli matkustajana perheen isä. Hetki ennen tekoa nainen oli pysäyttänyt linja-auton ja riidellyt miehensä kanssa. Tämän jälkeen naista oli kehotettu poistumaan linja-autosta ja linja-auto jatkoi matkaansa.

Nainen oli ohittanut linja-auton kovalla nopeudella, ajanut jonkin matkaa ja kääntynyt takaisin päin, jolloin hän oli kiihdyttänyt sen keulaan arviolta jopa yli 100 km/h nopeutta.

"Isä marssi ulos linja-autosta"

Korhosen yksikön jälkeen paikalle saapui yhä lisää pelastushenkilöstöä ja linja-autossa olleita alettiin auttamaan ja pelastamaan.

– Mutta sen minä sanon, että vaikein tilanne oli, kun isä marssi ulos linja-autosta. Se oli erittäin vaikea ja haastava tilanne, siinä ei voi lohduttaa.

Korhosen mukaan isä ymmärsi heti tapahtumapaikalla hänen perheensä menehtyneen.

– Hän oli shokissa ja hysteerisenä, mutta ymmärsi, että hänen perhe oli menehtynyt henkilöautossa.

Sunnuntai-iltana 26. lokakuuta 2014 surmansa saivat äidin lisäksi perheen yksi-, kaksi- ja kuusivuotiaat lapset. Linja-autossa ollut naisen avopuoliso oli kahden nuoremman lapsen isä.

Linja-autossa olleista 16 ihmisestä sekä kuljettaja että neljä muuta matkustajaa loukkaantuivat lievästi.

"Aina sitä miettii, että nämäkin lapset voisivat elää"

Raju onnettomuus jättää jäljen myös pelastajaan. Ajatukset onnettomuudesta hiipivät aina välillä mieleen, Korhonen kertoo.

– Aina sitä miettii, kun ajelee ohi, että voi hyvä ihme, kun nämäkin lapset voisivat vielä elää ja heillä olisi tulevaisuus. Se katkesi sillä kertaa siihen. Kyllä ihmisen elämä on hyvin hektistä, että tehdään nopeita ratkaisuja. Kyllä sitä miettii, että olisi voinut tehdä toisinkin.

Korhosen mukaan ikävienkin asioiden kanssa on opittava elämään, vaikka ne eivät mielestä unohdu. Uniin kauheudet eivät kuitenkaan ole tulleet, mies kertoo.

– Ei tätä työtä pystyisi tekemään, jos näiden asioiden kanssa menisi paniikkiin, ne alkaisivat valvotuttamaan ja mietityttämään, Korhonen toteaa.

– Mutta kyllähän tapaus tulee mieleen jälkeenpäin ja silmissä näkee, minkänäköisiä ne lapset olivat siinä kohdatessa henkilöautossa kuolleena, murskana. Sitä ei mielestä saa pois, mutta painajaisia en ole nähnyt.

Tapahtumasarja vailla vertaansa

Korhonen kertoo, että tapaus on ollut pahin, jonka hän on palomiesurallaan kohdannut. Mies on työskennellyt pelastuslaitoksella yksikönjohtajana 21 vuotta, palokuntatoiminnassa 30 vuotta.

– Ei toista näin traagisen julmaa tapausta ole sattunut minun uralleni. Tämä tapahtumasarja on ihan vailla vertaansa.