Marutei Tsurunen on nimestään huolimatta Japanin kuuluisin suomalainen. Mies muutti Helsingistä Japaniin 1960-luvulla ja pääsi ensimmäisenä länsimaalaisena Japanin parlamentin ylähuoneen jäseneksi vuonna 2002.
Marutei Tsurunen, entiseltä nimeltään Martti Turunen, eli 1960-luvulla tavallista perhe-elämää Helsingin Käpylässä. Hän teki diakonia- ja nuorisotyötä Käpylän seurakunnassa ja asui kolmilapsisen perheensä kanssa seurakunnan asunnossa.
– Diakonin ansioilla tuli toimeen, mutta palkka ei missään nimessä ollut ruhtinaallinen, Tsurunen muistelee.
Ajatus lähetyssaarnaajan työstä alkoi kypsyä Tsurusen päässä 1960-luvulla. Hän oli kiinnostunut Etelä-Afrikasta, mutta vuonna 1967 Tsurunen näki kirkon uutisissa sattumalta ilmoituksen lähetyssaarnaajan paikasta Japanissa. Tsurunen perheineen muutti Japaniin.
– Täällä oli täysin erilainen kulttuuri ja uudet tavat. Lähetystyöhön saavuttuani sain kahden vuoden kielikoulutuksen, mutta se ei riittänyt mihinkään. Kieli on valtavan vaikea, ja opiskelu jatkuu vielä 40 vuodenkin jälkeen. Varsinkin lakiteksteissä sellaisia sanoja, joita täytyy vieläkin tarkistaa sanakirjasta.
1970-luvulla mies erosi suomalaisesta vaimostaan ja meni uusiin naimisiin japanilaisen naisen kanssa. Hän sai Japanin kansalaisuuden vuonna 1979, mikä tarkoitti Martti Turusen nimen muuttamista Marutei Tsurukseksi. Lähetystyöstä luovuttuaan Tsurunen ryhtyi tekemään muun muassa satunnaisia käännöstöitä.
– Silloin tulonsaanti oli koko ajan epävarmaa ja työt epäsäännöllisiä.
"Vaalitaistelu vei kaikki rahani"
Vuosien kuluessa Tsurunen alkoi kiinnostua yhä enemmän politiikasta. Vuonna 1992 Tsurunen valittiin Yugawaran kaupunginvaltuustoon ensimmäisenä länsimaisena kunnanvaltuutettuna Japanin historiassa.
Tuolloin Tsurusta uhkailtiin suomalaisuuden vuoksi. Hänelle sanottiin, ettei politiikkaan kaivattu ulkomaalaisia. Siitä alkoi kuitenkin taistelu, jonka päämääränä oli paikka parlamentin ylähuoneessa.
– Osallistuin parlamenttivaaleihin neljä kertaa. Vaalitaistelu vei seitsemän vuotta aikaa sekä kaikki rahani, Tsurunen muistelee.
Vaimo sekä Tsurusen kannattajat potkivat miestä eteenpäin kivikkoisella tiellä. Kun Tsurunen oli luovuttamassa, tukijoukot kannustivat häntä jatkamaan.
– Viimeisen kerran jälkeen tuntui siltä, etten olisi jaksanut enää yrittää. Mutta 500 vapaaehtoista vaalityön avustajaa oli valmiita laittamaan omia rahojaan vaalikampanjaani.
Seuraavaa kampanjaa ei kuitenkaan tarvinnut odottaa. Vuoden 2001 vaaleissa Tsurunen pääsi varapaikalle. Kun yksi parlamentin ylähuoneen jäsenistä luopui virastaan vain puoli vuotta vaalien jälkeen, Tsurunen pääsi parlamentin ylähuoneen jäseneksi. Elämä muuttui kertaheitolla. Epäsäännölliset tulot vaihtuivat 10 000 euron kuukausipalkkaan sekä bonuksiin.
Puolueessa kuudenneksi eniten ääniä
Seuraavissa vaaleissa vuonna 2007 Tsurusen suosio nousi räjähdysmäisesti. Hän sai puolueessaan kuudenneksi eniten ääniä ja pääsi kirkkaasti läpi. Tsurunen kokee, että silloin vuosien työ palkittiin arvostuksella. Kukaan ei enää väittänyt, ettei politiikassa kaivattaisi ulkomaalaisia.
– Japanilaiset ovat hyväksyneet, että täällä tarvitaan uusia ajatuksia. He ovat hyväksyneet minut paremmin kuin hyvin.
Ympäristönsuojelu ja maanviljely ovat Tsurusen pääteemoja. Hän on Luomuliiton perustaja ja oli pääsihteerinä perustamassa luomulakia. Seuraavien neljän vuoden aikana hän keskittyy ruoan turvallisuuden puolesta puhumiseen ja yrittää keskittää ihmisten huomiota saasteisiin ja myrkkyihin. Myös ulkomaalaisten asema on Tsurusen agendalla.
– Ulkomaalaisten osuus kaksi miljoonaa, heillä ei ole samoja etuja kuin japanilaisilla.
Tsurusesta sittenkin varaministeri?
Kun hallituspaikkoja jaettiin, myös Tsurusen nimi nousi keskustelussa esiin. Hän toimi varjohallituksessa varaministerinä ympäristönhuollossa, mutta vielä vuosi sitten haastattelua tehtäessä varaministerin paikkaa ei irronnut hallituksesta. Tsurusen mukaan puolueessa todettiin, että oli olemassa poliitikkoja, joilla on enemmän kokemusta ja tietoa kuin hänellä.
– Olen huojentunut, sillä puolueella on valtava vastuu annettujen lupausten lunastamisessa. Rahatilanteeseen kaivataan muutoksia sekä byrokratian valtaa pitäisi pyrkiä vähentämään. Olen mieluummin parlamentin jäsen kuin hallituksessa, Tsurunen sanoi tuolloin.