Jäihin pudonneen pariskunnan pelastaneet pilkkijät Mikko ja Tommi palkitaan teostaan – ”Heidän lähtönsä oli lähellä”

Aamuaurinko lämmitti kylmästä viimasta huolimatta, kun innokkaat pilkkimiehet vantaalainen Mikko Halonen, 45 ja järvenpääläinen Tommi Tiainen, 33, päättivät korkata sunnuntaina 11. joulukuuta talven ensimmäiset pilkkijäät.

Miehille pilkkiminen on pitkäaikainen harrastus. Lapsista asti kalastuksesta nauttineet Halonen ja Tiainen suuntaavat jäille aina, kun se vain on mahdollista. Pilkkireissuja kertyy Vuosaaren urheilukalastajat ry:n seuralaisille useita kymmeniä joka talvi.

Hinku jäälle alkoikin olla joulukuussa jo kova. Vitträsk-järvi Kirkkonummella tuntui luontevalta paikalta ensimmäiselle pilkkireissulle.

– Vitträsk-järvi on Etelä-Suomen järvistön parhaimmistoa. Se on syvä ja kirkasvetinen ja sieltä saa alkutalvesta ohuen jään aikaan hyvin saalista, Halonen selittää.

Vaikka ensijäät olivat vielä ohuet, miehet luottivat mittauksiinsa. He olivat kairalla reikiä poraamalla todenneet jäiden kantavan. Aivan järven keskelle eivät miehet kuitenkaan tohtineet mennä. Kiertelemällä ja heikkoja kohtia vältellen miehet kuitenkin totesivat jäiden kantavan.

– Pakkohan se on joskus uskaltaa. Järvi on tuttu ja tiesimme, että keskellä on ohuempaa, Halonen kertoo.

”Ajattelin kuvittelevani, kun kuulin avunhuudot”

Aurinkoinen alkutalven päivä oli houkutellut jäälle myös muita. Pilkkijöiden lisäksi retkiluistelijoiden suhina täytti jään. Myös eräs keski-ikäinen pariskunta oli lähtenyt viettämään mukavaa talvipäivää luistimille. Halonen ja Tiainen eivät vielä tässä vaiheessa osanneet aavistaa, että kohtaisivat ohi suihkivan pariskunnan vielä uudestaan.

– Muistan, että kiinnitin huomiota siihen, että heidän oli vähän huono luistella, koska jää oli epätasaista, Halonen kertoo.

Sen kummemmin Halonen ja Tiainen eivät kuitenkaan muihin ulkoilijoihin ja pariskuntaan kiinnittäneet huomiota.

Yhtäkkiä jään rauha kuitenkin järkkyi.

– Ajattelin ensin, että kuvittelin, kun kuulin jonkun huutavan apua. Kun sitten molemmat luistelijat alkoivat huutaa, tajusimme heidän pudonneen jäihin, Tiainen kertaa tapahtumia.

Parin sadan metrin päässä miehistä jää oli pettänyt ja luistelijapariskunta oli pudonnut jäihin.

– Aluksi ajattelimme, että kyllähän heillä on naskalit ja kohta he nousevat sieltä ylös, Halonen muistelee.

Aikaa ei ollut hukattavaksi

Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, eikä aikaa ollut hukattavaksi. Nopeasti Halonen nappasi mukaansa kairan ja lähti kohti pariskuntaa. Samaan aikaan Tommi otti yhteyden hätäkeskukseen.

Pelko jäiden sortumisesta miesten alla oli kuitenkin läsnä.

– Tein välillä reikiä jäähän, että näin kantaako jää. Huomasin, että uppoamiskohdassa jää oli vain parin sentin paksuinen, Halonen kertoo.

Lähemmäs ei voinut mennä. Mies tarttui kaulassa olleisiin naskaleihin ja tuikkasi ne vedessä olleelle naiselle. Vedessa olleen naisen onnistui kavuta kyynärpäidensä varaan jään reunalle, jolloin Halonen ojensi kairan pään hänelle. Paikalle sattunut iäkkäämpi mieshenkilö auttoi pitämällä Halosta jaloista kiinni, kun tämä veti jäihin pudonneen naisen rannalle. Naisen pelastuttua jäissä odotellut mies saatiin rantaan samoin keinoin.

Viitisentoista minuuttia kestänyt pelastusoperaatio päättyi, kun pariskunta ohjattiin Aavarannalle saapuneen ambulanssiin tarkistettavaksi.

Tiimipeli pelasti pudonneet

Pelastuksen jälkeen pilkkijöiden päivä jatkui. Vasta jälkeenpäin miehet alkoivat käsittää, mitä todella oli tapahtunut.

– Tulihan siinä mieleen, että lähtö oli heillä lähelle. Samoin voi sattua omallekin kohdalle, ei sitä koskaan tiedä, Halonen toteaa.

Pelko ei kuitenkaan hiipinyt miesten mieleen. Vuosia yhdessä ja erikseen pilkkineet Halonen ja Tiainen ovat kuitenkin tapahtumien jälkeen kiinnittäneet tarkempaa huomiota turvallisuuteen.

– Nyt muistaa erityisesti pitää naskalit kaulassa. Monikaan ei niitä pidä talvella mukana, vaikka naskalit ovat hyvin halpa henkivakuutus, Tiainen toteaa.

Miehet palkitaan huomenna Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry:n hengenpelastusmerkeillä. Liitto myöntää hengenpelastusmerkin henkilölle, joka on pelastanut neuvokkuudellaan ja taidollaan toisen henkilön todennäköiseltä hukkumisvaaralta.

Operaatioon osallistuneen kolmannen mieshenkilön henkilöllisyys ei ole pelastuslaitoksen eikä asianosaisten tiedossa, minkä vuoksi hengenpelastusmerkin luovuttaminen hänelle on mahdotonta.

Halonen ja Tiainen eivät halua itseään kutsuttavan sankareiksi. Miesten mukaan kuka tahansa olisi ollut velvollinen auttamaan vastaavassa tilanteessa.

– Tuntuu, että oma osuus oli pieni, koska olin puhelimessa. Ollaan kuitenkin Mikon kanssa puhuttu, että siinä oli kyse tiimipelistä, jossa molemmat olivat tärkeässä roolissa. Molemmat hoitivat tilanteen hyvin ja se meni ihan nappiin, Tiainen kertoo.