J.J. Abramsin ohjaamassa Super 8:ssa eletään kesää 1979 ohiolaisessa pikkukaupungissa. Kaveriporukka omistautuu kesälomallaan zombeista kertovan kaitafilmielokuvansa tekemiseen.
MTV3.fin elokuvakriitikko Minna Karila pitää eniten elokuvan alusta, jossa vaara on vielä tunnistamaton, kuvassa vain ohimennen vilahtava epämääräinen hahmo. Karila näkee elokuvan toimivan myös ohjaajan kunnianosoituksena suurellee idolilleen, elokuvan tuottaneelle Steven Spielbergille.
– Ohjaajana ja käsikirjoittajana hääräävän Charlesin perfektionistinen ote on kaikessa totisuudessaan hilpeä. Hän tuntee olevansa auteur ja etsii tuotannollisia lisäarvoja kaikkialta. Hänen asenteessaan on taatusti paljon samaa kuin J.J. Abramsin oppi-isän ja elokuvan tuottajan Steven Spielbergin uran alkutaipaleessa. Abrams sai nuorena poikana tilaisuuden restauroida idolinsa 8-milliset kotielokuvat. Nyt hän kumartaa Super 8:ssa Spielbergille.
Kolmen tähden arvoiseksi elokuvan arvioiva Karila pitää elokuvan nuorista näyttelijöistä, mutta kliseitä hän ei arvosta.
– Nuoret näyttelijät ovat hurmaavia ja taitavia. Ns. Stand by Me -osasto toimiikin mainiosti, mutta siirryttäessä nuorten kuohuvista tunteista toimintaan tuntuu kuin koko elokuva muuttuisi joksikin aivan toiseksi. Myös kerronta alkaa mennä sotkuiseksi ja tunnelataus katoaa. Uhka ulkoavaruudesta ei kulje pakottomasti rinnakkain nuorten kasvukipujen kanssa.
– Hetken hiljaisuus ennakoi elokuvassa aina takuuvarmasti suurta jysähdystä tai hyökkäystä. Tästä kliseestä ei moderni jännityselokuvakaan ole päässyt eroon.