Kun äiti alkoi muuttua pelokkaaksi ja riidan päätteeksi perhe lähti yöksi mummolaan tai äidin ystäville, teini-ikäinen Iina* aavisti, että kaikki ei ollut kunnossa. Pian vanhemmat erosivat ja isä alkoi vainota äitiä vuosien ajan.
Vaikka kesäyö olisi ollut tukahduttavan kuuma, teini-ikäinen Iina piti huoneen ikkunan suljettuna. Omakotitalossa asuivat äiti, vanhin tytär Iina ja nuorempia sisaruksia.
Ikkuna pysyi kiinni, sillä koskaan ei tiennyt, mitä yön aikana saattoi tapahtua.
Iina oli 13-vuotias, kun isä ja äiti erosivat. Ennen äidin ja isän eroamista kotona oli perheväkivaltaa. Iina uskoo, että pahimmat riidat tapahtuivat silloin, kun lapset eivät olleet näkemässä.
Riitoja oli usein ja äidin käytös alkoi muuttua pelokkaaksi.
– Jos isä nukkui, äiti vannotti meille, ettemme saaneet meluta ja herättää isää. Joskus riidan jälkeen äiti ja me lapset lähdimme yhdessä äidin ystävälle tai isovanhemmille yöksi. Vaikka olin nuori, aavistin ettei kaikki ollut kunnossa.
Kun ero lopulta tuli, isä alkoi vainota perhettä. Iina muistaa, että tilanne kärjistyi nopeasti eron jälkeen.
– Isä soitteli äidille ja uhkasi väkivallalla tai että hän tappaa. Joitain kertoja isä tuli meidän kodin oven taakse humalassa. Kerran hän sanoi, että hänellä on kirves mukana. Joskus aamulla herätessä auton renkaat oli puhkaistu, Iina kuvailee.
Useita lähestymiskieltoja
Joskus perhe valvoi koko yön, koska isä oli yrittänyt yöllä sisälle perheen kotiin. Poliisitkin kävivät, mutta ne eivät saaneet Iinaa tuntemaan oloaan turvallisemmaksi.
– Tuntui siltä, että poliisit vain kävivät ja se oli siinä. Joskus poliisi vei isän putkaan rauhoittumaan. Välillä isä oli ehtinyt jo lähteä eikä häntä löydetty.
Äiti hankki isälle useita lähestymiskieltoja. Ne rauhoittivat tilannetta välillä, mutta vainoaminen alkoi aina uudestaan. Vainoaminen jatkui aktiivisesti ainakin neljä vuotta. Tuossa ajassa Iina ehti kasvaa melkein täysi-ikäiseksi asti.
– Jos isä oli käynyt oven takana yöllä ja perhe oli valvonut, äiti monesti sanoi, ettei tarvitse lähteä kouluun. Mutta minä halusin aina mennä. Ajattelin, että siellä saan olla kuten kuka tahansa ja minun ei tarvitse murehtia mitään.
Kun perheessä käytetään väkivaltaa
Parisuhdeväkivalta voi olla fyysistä tai henkistä. Töniminen, liikkumisen estäminen, lyöminen tai kuristaminen sekä nimittely tai nöyryyttäminen ovat kaikki väkivallan eri muotoja.
Väkivaltaisesta parisuhteesta irtautuminen on hankalaa ja uhri saattaa kokea syyllisyyttä kokemastaan väkivallasta.
Joskus väkivalta jatkuu eron jälkeen vainoamisena. Ei-toivotut yhteydenotot, uhkaileminen, tarkkailu ja omaisuuden tuhoaminen ovat kaikki vainoamista. Vainoamisesta on säädetty rangaistus rikoslaista.
Kuka voi auttaa väkivallan uhria?
Jos sinä tai läheisesi on kohdannut väkivaltaa läheisessä ihmissuhteessa, on tärkeää, ettei asian kanssa jää yksin. Paikallinen poliisi, auttavat järjestöt, terveyskeskus sekä ensi- ja turvakodit voivat auttaa hädässä olevaa henkilöä. Välittömässä hädässä tulee aina soittaa hätänumeroon.
– Minulla oli muutama ystävä, jolle kerroin siitä, mitä kotona tapahtui. Sain heistä todella paljon tukea.
Iina pelkäsi kaikkein eniten muiden puolesta. Hän murehti äidin ja sisarusten jaksamisesta.
– Jotenkin ajattelin aina, että kyllä minä pärjään, mutta miten kaikki muut selviävät.
"En ole vihainen tai katkera"
Vaikka isä lakkasi vainoamasta äitiä aktiivisesti, perhe pelkäsi, milloin vainoaminen saattaisi alkaa uudelleen.
– Kun olin parikymppinen, sain tietää, että isä on kuollut. Vasta silloin tiesin varmasti, ettei se voisi enää tapahtua.
Isästä Iinalla on ristiriitaiset muistot. Kun Iina oli pieni, isän kanssa ehdittiin luoda paljon hyviä muistoja. Toisaalta mielessä ovat myös huonot muistot vaikeista ajoista.
– Hyvien muistojen ansiosta en ole katkera tai vihainen isälle. Olen surullinen siitä, miksi asioiden piti mennä sillä tavalla.
Kun perheellä oli vaikeaa, äiti tukeutui ystäviin ja omiin vanhempiinsa. Iina uskoo, että se auttoi osaltaan äitiä selviytymään rankoista kokemuksista. Äiti haki perheelle myös apua vertaistukiryhmästä. Siitä oli Iinalle paljon apua.
– Nyt olen itse mukana vertaistukiryhmän toiminnassa. Syksyllä aloitan nuorten chatissa, jossa nuoret voivat kertoa kokemuksistaan keskustelijan kanssa.
Rankasta nuoruudesta huolimatta Iinalla menee nyt hyvin.
– Olen saanut opiskella unelma-ammattiini, minulla on poikaystävä ja hyviä ystäviä.
* Nimi on muutettu. MTV Uutiset tapasi naisen Porissa SuomiAreena-tapahtumassa, jossa hän osallistui perheväkivaltaa koskevaan keskusteluun.