Ranska/Englanti 2000. Ohjaus: Patrice Chereau. Käsikirjoitus: Hanif Kureishi. Tuotanto: Patrick Cassavetti, Charles Gassot. Kuvaus: Eric Gautier. Leikkaus: Francois Gedigier. Pääosissa: Mark Rylance, Kerry Fox, Timothy Spall, Alastair Galbraith, Philippe Calvario. Kesto: 119 min.
Tyypillistä ja typerää että Hanif Kureishin ja Patrice Chereaun yhteistyönä syntynyttä Intimacya mainostetaan joka paikassa seksillä; onpa oikein hiki hatussa laskettu että elokuvasta peräti 35 minuuttia on sitä itseään. Tirkistelijät älkööt vaivautuko, sillä tämän elokuvan seksi ei ole läähätettävän erotisoitua esillepanoa. Sen sijaan Intimacy on realistinen kuvaus kahden ihmisen välille kehittyvästä intiimistä ja syvältä koskettavasta suhteesta, jossa seksin sijaan keskiössä ovat tunteet.
Elokuva perustuu hektisistä Lontoo-kuvauksistaan (Esikaupungin buddha, Levottomat jalat, My Son the Fanatic) tunnetun Kureishin teksteihin, joiden pohjalta teatteritaustasta tuleva ranskalaisohjaaja Chereau on tehnyt käsikirjoituksen. Nytkin liikutaan Lontoossa, tällä kertaa kylmissä sävyissä ja likaisilla kujilla. Kaupunki näyttäytyy yhtä alastomana kuin elokuvan päähenkilöt.
Perheensä jättänyt ravintoloitsija Jay (Mark Rylance) tapaa puolituntemattoman naisen Clairen (Kerry Fox) joka keskiviikko napakan nainnin merkeissä. Kumpikaan ei tiedä toisesta juuri mitään, mutta nälkä kasvaa syödessä. Jay lähtee seuraamaan naista kaupungille, ja kuinka ollakaan hän törmää taksisuhariin (Timothy Spall), joka esittäytyy Clairen aviomieheksi. Draamaahan siitä syntyy.
Elokuvan perustunnetila on kodittomuus: johonkin tai jollekin kuulumisen tarve. Itseään etsivän Jayn tuntema tyhjyys välittyy jokaisesta kuvasta, olipa kyse hänen saastaisesta poikamiesasunnostaan tai syksyisistä kaduista joilla hän vaeltaa. Tämä omaperäinen tunnelma pysyy tehokkaasti yllä lähes elokuvan loppuun asti, jossa asioita hieman turhaan puidaan puhki.