Atlantic Film, 2011. Ohjaus Sylvain Chomet. Kuvaformaatti 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.77:1. Ääni DD 5.1 (englanti/ranska). Kesto 87 min.
Illusionisti on Jacques Tatin hengessä tehty piirrosanimaatio, joka itse asiassa perustuu itsensä Tatin vuonna 1956 tekemään alkuperäiskäsikirjoitukseen. Elokuvan on ohjannut ranskalainen Sylvain Chomet, jonka aiempiin töihin lukeutuu animaatio Bellevillen kolmoset (2003) sekä joitakin lyhytelokuvia.
Päähahmona elokuvassa on parhaat päivänsä nähnyt illusionisti, taikuri Tatischeff. Mies on jonkinnäköinen versio Tatista, mutta valitettavasti joudun myöntämään, että tietämykseni Jacques Tatista on olematon, joten vertailua oikeaan henkilöön on vaikea tehdä. Tatischeff on iäkäs mies, joka ansaitsee elantonsa tekemällä perinteisiä silmänkääntötemppuja, siis niitä, joissa vedetään kani hatusta tai löydetään kolikko korvan takaa. Kumppanina hänellä on kani, joka tuntuu olevan miehelle hyvinkin rakas.
Elokuvan tapahtumat liikkuvat vuodessa 1959. Ajat ovat muuttumassa: ihmiset hurraavat rokkibändeille ja perinteiset viihdytysmuodot saavat enää vain vaimeat aplodit. Dialogia animaatiossa ei juurikaan ole, vaikka hahmot keskustelevatkin lyhyesti toistensa kanssa. Puhe on usein niin epäselvää, ettei siitä saa mitään tolkkua. Sanattomuus ei kuitenkaan haittaa elokuvan seuraamista, vaan tekee siitä mielenkiintoisen. Elokuva on toteutettu todella selkeästi niin, että vaikka siinä ei sanoilla selitetä asioita, niin silmä kyllä näkee, mistä on kysymys. Oikeastaan elokuvassa ei edes tapahdu paljon, vaan siinä esitellään sarja paikkoja, joissa taikuri käy esiintymässä. Jossain vaiheessa mies päätyy Skotlantiin, jossa tapaa nuoren tytön Alicen, joka siivoaa erästä majataloa, jossa Tatischeff asuu ja esiintyy.
Hitaasti esitetyt tapahtumat mahdollistavat hienosti sen, että elokuvan piirrosjälkeä on aika seurata tarkemmin. Piirros on haaleaa, jopa suttuista, joka eroaa hyvin paljon nykyaikana muodissa olevista nopeista toimintapiirretyistä, joissa kaikki värit kirkuvat ja muutenkin tunnelma on hyvin hektinen, suorastaan kaoottinen. Illusionistissa kaikki on aivan toisin: tunnelma (värit, tapahtumat, liike) on rauhallinen, välillä hyvin haikea ja surumielinen. Piirrosjälki miellyttää silmää ja siinä on hienoja yksityiskohtia. Tässä elokuvassa kaikki on niin yksinkertaista, mutta todella kaunista. Hahmot on piirretty realistisesti, vaikka heissä on paljon humoristisia piirteitä.
Tatischeff ja Alice lyövät hynttyyt yhteen. Toisella ura on jo lähes taaksejäänyt, toisella taas kaikki on vasta edessä. Alice tuo iloa taikurin elämään aivan kuin olisi tämän kauan kadoksissa ollut tytär. Näiden kahden suhde on ihanan naiivi ja lämmin, ei mikään vanhan ukon ja nuoren naisen likainen juttu. Sekä Alice että Tatischeff ovat hyvin sydämellisiä. Erityisesti Alice jakaa hyvää mieltä myös muille ympärillä oleville ihmisille, mm. onnettomalle vatsastapuhujalle.
Illusionisti on kaunis aikuisten piirretty, jonka tarina on paikoitellen hyvin onnellinen, mutta kokonaisuus kuitenkin surumielinen. Elokuva on todella taitavasti tehty ja on hieman harmi, että se hävisi vuoden 2011 animaatio-Oscarin Toy Story 3:lle. Toisaalta eihän häviö merkitse sitä, että Illusionisti olisi huono elokuva. Jos kaipaa vaihtelua animaation saralla, niin tässä on yksi erittäin piristävä poikkeus: hyväntuulinen, haikea ja perinteinen ilman mitään 3D-hienosteluja.
Dvd:llä ei ekstroja.
Leffa: * * * * *
Ekstrat: -