"Se oli 20 vuotta ja 20 kiloa sitten…". Tämä tyypillinen – usein miehen – lausahdus viittaa tunnettuun tosiasiaan eli painon kertymiseen iän myötä.
Painoa näyttää kertyvän miehillä ainakin yli 60 vuoden ikään ja saakka, ja naisilla vielä vanhemmaksi. Tämäkin tilasto vähän valehtelee, sillä väestötasolla yli 70-vuotiaiden painon pieneneminen selittyy osin kaikkein lihavimpien suuremmalla kuolleisuudella.
Myös vyötärön ympärysmitta suurenee iän mukana, ja suureneminen jatkuu painoon verrattuna vanhempaan ikään. Tämä selittynee sillä, että painoindeksiin vaikuttaa rasvan lisäksi lihaskudoksen määrä, joka alkaa vähentyä yli 60 vuoden iässä.
Vyötärön ympärysmitta taas on selkeämmin rasvan määrän osoitin. Lihominen jatkuu siis vanhetessa vielä sen jälkeen, kun painon suureneminen päättyy.
Painoindeksi vai vyötärömitta tärkeämpi?
Minkälainen terveysriski lihavuus sitten on iäkkäillä? Yli 70-vuotialla pikemminkin liian pieni kuin suuri painoindeksi ennustaa suurentunutta kuolleisuutta. Painoindeksi ei kuitenkaan kerro koko totuutta: vyötärölihavuus ennustaa suurempaa kuolleisuutta vielä 70-vuotiaillakin. Suuri lihasmassa on siis terveen ikääntymisen osoitin, rasvamassa taas ei.
Monet ovat sitä mieltä, ettei iäkkään lihavuudesta kannata olla huolissaan. Asia ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen, sillä tutkimusten mukaan ainakin noin 80 ikävuoteen saakka sekä painoindeksi että vyötärön ympärysmitta ovat yhteydessä huonoon terveyteen.
Pitkäaikaisten aineenvaihduntasairauksien, toimintakykyongelmien ja huonon elämänlaadun lisäksi iäkkäiden lihavuus on yhteydessä mm. polven nivelrikkoon, virtsanpidätyksen vaikeuksiin ja katkokävelyyn.
Lihavuus on laihuutta vaarallisempaa
Fyysisen toimintakyvyn heikkenemistä iäkkäillä kuvaavat mm. vaikeus nousta portaita tai kävellä levähtämättä tietty matka ja kävelynopeuden selvä hidastuminen. Hyvin pieni painoindeksi ja siihen liittyvä vähäinen lihasmassa on selvä fyysisen toimintakyvyttömyyden vaaratekijä yksilöllä.
