Iäkkäiden lukijoiden kipeät tarinat lapsettomuudesta – ”Kukaan ei ole surullinen, kun kuolen”

”Kukaan ei tule tervehtimään”

Elämä on suhteellisen tyhjää nyt, kun olen 70+ ikäinen. En valitettavasti voinut saada lapsia endometrioosi-sairauden vuoksi, vaikka minut leikattiin kahdesti. En nuorempana ajatellut asiaa niin paljon, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ajattelen. Mitä, kun en voi enää liikkua?  Kukaan ei tule tervehtimään, puhumattakaan, että joku huolehtisi minusta. Asiahan on aktuelli muutaman vuoden kuluttua. Nyt mietin, miksi emme hankkineet adoptiolasta.    

”On juhlia, joihin olen ulkopuolinen”

Olisin halunnut lapsia. Olin naimisissa, yritettiin monta kertaa. Tarkemmissa tutkimuksissa miehessäni oli vika, jonka seurauksena avioliitto kariutui. Mieheni juoksenteli vieraissa. Olin hyvin katkera nähdessäni raskaana olevia naisia. Nytkin olen yksinäinen, kun sisaruksillani on lapsia. On rippijuhlia ja valmistujaisia, joihin olen ulkopuolinen.                     

”Mökillä yksin häärätessä olisi kiva kuulla naurua ja parkua”

Katteellinen lapseton perhepäivähoitaja (työtön) kuuntelen pakosta kertomuksia lapsista/lapsenlapsesta ja heidän saavutuksistaan. Isovanhemmat valittelevat, kun ”joutuvat” hoitamaan jälkikasvuaan ja on niin kova meteli... Mökillä yksin häärätessä olisi kiva kuulla naurua, parkua ja ruokaa odottavia lapsia.   

”Elämä on silti elämisen arvoista”

"Aika raskasta se lapsettomuus toisaalta on, vaikka ei sitä mieti useinkaan, ei joka päivä. Olisimme halunneet lapsia, mutta niitä ei vain meille suotu.

Elämä on silti elämisen arvoista ja olemme nauttineet täysillä toisistamme ja elämästä kahdestaan. Silti se, ettei koskaan tule ketään, joka meistä huolehtii, kun vanhenemme, on myös joskus mielessä. Onneksi on hyviä ystäviä ja heidän lapsia, joten on vain pakko ajatella, että joku hoitaa.

Elämä on arvokas, vaikka niitä jälkeläisiä ei olekaan. Elämä on ilo, vaikka murheita meillä kaikilla varmasti on. Joskus minulle eräs henkilö sanoi, että eihän sinulla ole elämässä mitään vastoinkäymisiä ollut. Ne sanat on pistänyt miettimään. Ei kait sitten, jos niin joku väittää. Hän itse ei kai ole kokenut mitään tai ei ehkä osaa käsitellä omia vaikeita asioita.

Vanhuutta kohti tässä kaikki mennään, ja elämä on ihanaa läheisten kanssa. Myös lemmikit luovat jotain upeaa elämään."           

”Muut kehuvat koko ajan lapsenlapsiaan”

Lapsettomuus ei ole oma valinta, ei ole löytynyt sopivaa isää lapsille. Lapseton nainen on ”lapsellisten” mielestä toisen luokan kansalainen. Olen koko aikuisen elämäni ajan (nyt 65v) saanut ikäviä huomautuksia, jopa loukkauksia. Naisporukassa tunnen itseni ulkopuoliseksi, koska muut puhuvat ja kehuvat koko ajan lapsenlapsiaan. Voi sitä kuvien määrää. Ei edes yritetä olla kohteliaita yksinäistä kohtaan. Odotan kauhulla yksinäistä vanhuutta.         

”Ei ole ketään, joka olisi surullinen, kun kuolen”

Olen 70-vuotias lapseton mummo. Onhan se vähän rankkaa, kun tietää, ettei ole ketään, joka olisi surullinen, kun kuolen. Onneksi on lemmikkieläimeni, jotka ovat kuin lapsia minulle!             

”Ei ollut kiva kuulla kullanmurujen edesottamuksista”

Lapsia ei vaan tullut. Lääkärit ihmettelivät, mutta eivät voineet auttaa. Kaikki lapselliset ystävät katosivat tai annoin kadota. Ei ollut kiva kuulla kullanmurujen edesottamuksista kaiken aikaa. Sama nyt vanhana: lastenlapsistaan puhuvat saavat kaikota.

Ihan mukavaa lapseton elämä muuten on, mutta olisi hyvä, jos olisi joku nuorempi perheessä. Emme esimerkiksi voi ottaa lemmikkieläintä, koska ei voida tietää, miten sen käy, jos sairastumme tai kuolemme ennen sitä. Olemme jaksaneet hoitaa kotiasioitamme vielä hyvin ja toinen toistamme tukien. Yksinäisyyskään ei pelota. Onpahan tilaa kuullella omia ajatuksiaan.

Harrastukset on aika vähissä, koska eläkkeet ovat kuitenkin aika pieniä. Terveydestä pidämme hyvää huolta. Joskus todennäköisesti joutuu toisten hoidettavaksi, mutta yritämme pitkittää omaa jaksamista mahdollisuuksien mukaan.

Hyvää lapsettomuudessa on, ettei tarvitse kantaa huolta lasten ja heidän perheidensä selviytymisestä eikä pelätä esimerkiksi päihderiippuvaisten lasten väkivaltaa tai keski-ikäisten lasten komenteluhalua.

Mitä syitä lapsettomuuteen on?

Lapsettomuudesta kärsinyt Heli Torniainen ja erikoislääkäri Niklas Simberg keskustelivat lapsettomuudesta Huomenta Suomessa maaliskuussa 2016.