Lapsettomuus on monille kipeä asia vielä vanhoilla päivilläkin. Studio55.fin kyselyyn vastanneet lukijat kertoivat raskaista tunteistaan.
”Kukaan ei tule tervehtimään”
Elämä on suhteellisen tyhjää nyt, kun olen 70+ ikäinen. En valitettavasti voinut saada lapsia endometrioosi-sairauden vuoksi, vaikka minut leikattiin kahdesti. En nuorempana ajatellut asiaa niin paljon, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ajattelen. Mitä, kun en voi enää liikkua? Kukaan ei tule tervehtimään, puhumattakaan, että joku huolehtisi minusta. Asiahan on aktuelli muutaman vuoden kuluttua. Nyt mietin, miksi emme hankkineet adoptiolasta.
”On juhlia, joihin olen ulkopuolinen”
Olisin halunnut lapsia. Olin naimisissa, yritettiin monta kertaa. Tarkemmissa tutkimuksissa miehessäni oli vika, jonka seurauksena avioliitto kariutui. Mieheni juoksenteli vieraissa. Olin hyvin katkera nähdessäni raskaana olevia naisia. Nytkin olen yksinäinen, kun sisaruksillani on lapsia. On rippijuhlia ja valmistujaisia, joihin olen ulkopuolinen.
”Mökillä yksin häärätessä olisi kiva kuulla naurua ja parkua”
Katteellinen lapseton perhepäivähoitaja (työtön) kuuntelen pakosta kertomuksia lapsista/lapsenlapsesta ja heidän saavutuksistaan. Isovanhemmat valittelevat, kun ”joutuvat” hoitamaan jälkikasvuaan ja on niin kova meteli... Mökillä yksin häärätessä olisi kiva kuulla naurua, parkua ja ruokaa odottavia lapsia.