Hypnoosin vallassa

Hypnoosissa potilas antautuu vapaaehtoisesti hypnologin ohjailtavaksi. Silloinkin kun hypnotisoitava esimerkiksi television hypnoosinäytöksissä uskoo olevansa lintu tai vaihtaneensa sukupuolta, hän on alun alkaen ollut myötämielinen hypnotisointitilannetta kohtaan.

Hypnoosi jakaa ihmiset edelleen uskojiin ja epäilijöihin. Viime vuosina hypnoosi on osoittautunut monella tehokkaaksi hoitokeinoksi esimerkiksi migreenikipua, synnytyspelkoa, ylipainon hoitoa ja nikotiiniriippuvuutta vastaan.

Lupaavat tulokset ovat rohkaisseet kokeilemaan uusia aluevaltauksia, mutta toisaalta epäilijöiden mukaan on turhaa maksaa siitä, että toinen komentaa tekemään sellaista, minkä tahdonvoimalla pitäisi pystyä tekemään itsekin. Totta on, että hypnoosin teho perustuu ennen kaikkea potilaan tai asiakkaan omiin henkisiin ominaisuuksiin, mutta toisaalta osa siitä pohjautuu myös hypnoosia käyttävän psykologin tai lääkärin henkilöön.

Miellyttävää ja muistettavissa

Kuva: Futureimagebank

Tieteellisen määrittelyn mukaan hypnoosi on menettely, jonka aika tutkija tai terveydenhuollon ammattilainen antaa asiakkaalle tai koehenkilölle suggestioita muutoksista tuntemusten, havaintojen, ajattelun tai käyttäytymisen suhteen.

Eri henkilöt reagoivat hypnoosiin eri tavoin. Rentoutuminen on kuitenkin ehdoton edellytys. Pelot ja stressaantunut olotila hankaloittavat sekä hypnoosiin vaipumista että reagointia hypnoosin aikana annettuihin suggestioihin. Useimmiten hypnotisoitavat pitävä kokemusta miellyttävänä riippumatta siitä, millä tavalla tai missä määrin suggestioon on reagoitu. Useimmiten ihmiset myös muistavat tapahtumat jälkeenpäin, ellei hypnoosin aikaisten tapahtumien unohtamisesta ole annettu erikseen suggestiota hypnoosin aikana.

Umpiunessa vai vitivalveilla?

”Tunnet itsesi väsyneeksi. Sinua nukuttaa, nukuttaa… sinä nukut”… -tyyppiset monotoniset lauseet oat vain monen hypnologin käyttämä rentoutusmuoto. Todellisuudessa hypnoosilla ei ole mitään tekemistä tavallisen unen kanssa, vaikka hypnoosi-sana juontaa juurensa kreikan kielen unta merkitsevästä sanasta.

Tutkittaessa hypnotisoitujen henkilöiden aivosähkökäyrää on havaittu, ettei se muistuta nukkuvan henkilön aivosähkökäyrää vaan pikemminkin valveilla olevan henkilön käyrää. Hypnotisoitava kuitenkin herää virkeänä, varsinkin jos siitä on suggestion aikana erikseen mainittu.

Viihdeteollisuudesta tuttu taskukellon tai vastaavan esineen heiluttaminen asiakkaan silmien edessä perustuu silmien lihasten liikkeen vaikutukseen eikä ole mikään välttämätön osa hypnoosia. Sitä on kuitenkin käytetty apuna stressaantuneiden asiakkaiden rentouttamisessa.

Hyppysellinen historiaa

Kuva: Futureimagebank

Hypnoosin isänä pidetään itävaltalaista lääkäriä Franz Anton Mesmeriä (1734–1815), joka herätti laajaa huomiota saadessaan ihmisissä aikaan hämmästyttäviä kokemuksia ja outoja paranemisia.

Mesmerin kehittämät teoriat osoitettiin pian perättömiksi. Kannattajat eivät kuitenkaan lannistuneet, ja menetelmiä tutkittiin ja kehitettiin edelleen. Myöhemmin monet psykologit ja psykiatrit kiinnostuivat somnambulismiksi kutsutusta alan suuntauksesta. Englantilainen silmälääkäri James Braid otti ensimmäisenä, 1834, käyttöön sanan ”hypnoosi”. Hän painotti ilmiön psykologista luonnetta ja pohjasi näkemyksensä siitä puhtaasti suggestioon.

Myös Sigmund Freud kiinnostui hypnoosista, mutta hylkäsi sen sitten päädyttyään käyttämään psykoanalyysia. Tämän jälkeen tiedemiehet pitivät hypnoosia pitkään petkutuksena, kukapa olisi uskaltanut asettua Freudin kaltaista auktoriteettia vastaan! Suuren yleisönkin keskuudessa hypnoosia pidettiin pitkään jonkinlaisena taikuutena ja silmänkääntötemppuina, vaikka Mesmerin magneettisuusteoriat oli jo hylätty siitä lopullisesti. Vasta myöhempi lääketiede on onnistanut karistamaan tätä painolastia ja hyödyntämään hypnoosia suuremmassa mittakaavassa.

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Futureimagebank

Lähteet: Tieteellinen Hypnoosi ry:n Internet-sivut
Salaisuuksien saatossa, Valitut Palat 1999