Helsinkiläinen Helena Pääkkönen kohtasi huijarin kymmenisen vuotta sitten erään ravintolan terassilla. Tuttavuus johti siihen, että Pääkkönen antoi miehen huijata itseltään vanhoja koruja ja neljänneskilon verran puhdasta kultaa.
Eräänä iltana kymmenisen vuotta sitten Helena Pääkkönen istuskeli itsekseen erään helsinkiläisravintolan terassilla, kun hänen seuraansa lyöttäytyi nuori mies. Mies ei ollut kovin komea, eikä edes kovin hyvä suustaan, mutta silti Pääkkönen vei hänet kotiinsa. Myöhemmin kävi ilmi, että miehellä ei juuri sillä hetkellä ollut omaa asuntoa, joten Pääkkönen antoi hänelle avaimensa ja lupasi, että mies saisi asustaa hetken hänen luonaan.
− Sellaista se on, kun on antautunut sukupuolisuhteeseen jonkun kanssa, niin sitä vaan haluaa lisää, ja yrittää uskoa, että toinen on vilpitön, Pääkkönen huokaa.
Säälittävä jörrikkä
− Mies ei ollut ollenkaan sellainen perinteinen lipevä huijarityyppi, Pääkkönen muistelee.
− Hän oli sellainen jörrikkä. Vähän säälittävän oloinen, ehkä vähän tyhmäkin, hän kuvailee.
Jotain tunteita herättävää miehessä kuitenkin oli. Sehän on selvä, mutta missään tapauksessa Pääkkönen ei ollut rakastunut mieheen, ei edes ihastunut.
Tyhmä tai ei, mies onnistui kuitenkin vohkimaan Pääkköseltä kasan arvokkaita koruja sekä neljänneskilon puhdasta kultaa. Mies nimittäin kertoi Pääkköselle, että hänellä on ystävä, joka voisi korjata tämän vanhat, rikkimenneet korut ja tehdä kultaharkoista uusia koruja.
− Uskoin, koska mies ei näyttänyt olevan kiinnostunut ehjistä koruistani, vaikka niitä oli paljon enemmän. Kävin sitten hakemassa kultaharkot pankin tallelokerosta ja annoin miehen viedä ne käsittelyyn kaverilleen, Pääkkönen kertoo.
Se oli tietenkin virhe, sillä Pääkkönen ei ole nähnyt vilaustakaan koruistaan tai harkoistaan sen koommin.
Ei korvauksia
Siinä vaiheessa, kun Pääkkönen tajusi tulleensa huijatuksi, hän otti yhteyttä poliisiin. Mies jäi pian kiinni, ja kävi ilmi, että tämä olikin vankikarkuri eikä suinkaan pörssimeklari niin kuin oli Pääkköselle kertonut. Mies joutui kyllä vankilaan, mutta Pääkkönen ei koskaan saanut minkäänlaista korvausta menettämistään arvoesineistä.
Hänelle oli kerrottu, että valtionkonttori korvaa vankikarkurien tekemistä rötöksistä asianosaiselle aiheutuneet kulut, mutta tässä tapauksessa korvauksia ei kuulunut. Selitys kuulemma oli, että vastaavanlaisia huijauksia tapahtuu niin paljon, että jos kaikki korvattaisiin, valtionkonttori menisi konkurssiin.
− En sitten jaksanut taistella asian puolesta enempää. Ei minulla ollut sellaista vihaa, jota siihen olisi tarvittu, Pääkkönen sanoo.
Toinen juttu olisi ollut, jos huijari olisi onnistunut särkemään Pääkkösen sydämen. Mutta niin ei päässyt käymään, koska mies oli Pääkköselle muutenkin vain hetken hupi, silkkaa ajanvietettä.