Helsinkiläinen Helena Pääkkönen kohtasi huijarin kymmenisen vuotta sitten erään ravintolan terassilla. Tuttavuus johti siihen, että Pääkkönen antoi miehen huijata itseltään vanhoja koruja ja neljänneskilon verran puhdasta kultaa.
Eräänä iltana kymmenisen vuotta sitten Helena Pääkkönen istuskeli itsekseen erään helsinkiläisravintolan terassilla, kun hänen seuraansa lyöttäytyi nuori mies. Mies ei ollut kovin komea, eikä edes kovin hyvä suustaan, mutta silti Pääkkönen vei hänet kotiinsa. Myöhemmin kävi ilmi, että miehellä ei juuri sillä hetkellä ollut omaa asuntoa, joten Pääkkönen antoi hänelle avaimensa ja lupasi, että mies saisi asustaa hetken hänen luonaan.
− Sellaista se on, kun on antautunut sukupuolisuhteeseen jonkun kanssa, niin sitä vaan haluaa lisää, ja yrittää uskoa, että toinen on vilpitön, Pääkkönen huokaa.
Säälittävä jörrikkä
− Mies ei ollut ollenkaan sellainen perinteinen lipevä huijarityyppi, Pääkkönen muistelee.
− Hän oli sellainen jörrikkä. Vähän säälittävän oloinen, ehkä vähän tyhmäkin, hän kuvailee.
Jotain tunteita herättävää miehessä kuitenkin oli. Sehän on selvä, mutta missään tapauksessa Pääkkönen ei ollut rakastunut mieheen, ei edes ihastunut.
Tyhmä tai ei, mies onnistui kuitenkin vohkimaan Pääkköseltä kasan arvokkaita koruja sekä neljänneskilon puhdasta kultaa. Mies nimittäin kertoi Pääkköselle, että hänellä on ystävä, joka voisi korjata tämän vanhat, rikkimenneet korut ja tehdä kultaharkoista uusia koruja.