Nimimerkki Sairastunut kertoi Studio55.fin kyselyssä homeisten työpaikkojen itselleen aiheuttamista seurauksista. Hän pahoitteli sitä, että ihmiset tuntuvat havahtuvan sisäilmaongelmiin vasta, kun terveys on jo mennyt.
Olen joutunut vaihtamaan työpaikkaa kaksi kertaa sisäilmaoireiden vuoksi. Ensimmäisellä kerralla sairastin yhdeksän kuukautta poskiontelotulehdusta. Kivut menivät niin pahoiksi, etten pystynyt menemään enää rakennukseen sisään.
Pitkän sairasloman jälkeen sain siirron toiseen työpisteeseen. Oireiden ollessa pahimmillaan en pystynyt käyttämään pesuaineita, olemaan kaupoissa, ajamaan autolla tms, sillä poskiontelot kipeytyivät välittömästi. Oireet vähenivät pikku hiljaa uudessa työpaikassa, mutta esimerkiksi kilpirauhanen lopetti toimintansa.
Muutaman hyvän vuoden jälkeen sairastuin seuraavassa työpaikassa. Tällä kertaa kipu oli korvissa ja silmissä. Huomasin yhtäkkiä, etten kuule. Oppilaiden suut liikkuivat, mutta en kuullut mitään.
Sairaslomalle jäin, kun korvissa ja päässä kumisi ja kipu silmissä ja korvissa oli sietämätön. Tällä kertaa haistoin homeen kaupoissa ja kymmenien metrien päästä ulkona. Viikkoihin en voinut olla muualla kuin kotona ja ulkona.
Nyt työskentelen parakissa, mutta jo työpaikkarakennuksen ohi käveleminen aiheuttaa sietämättömän korvakivun. Kivut tulevat myös monissa muissa rakennuksissa, tuoksut tulehduttavat korvat ja poskiontelot. Reissuihin ja uusiin paikkoihin meno on aina riski, kun koskaan ei tiedä missä voi olla ja missä ei.
Toivottavasti oireet vähitellen helpottavat ja löydän työpaikan, jossa säilyn terveenä. Onneksi nykypäivänä lääkärit ja osa esimiehistä ottaa sisäilmaongelmat vakavasti. Paljon on joutunut kuulemaan epäilyjäkin ja sitä, että kun ajattelee asiaa liikaa, niin tuleehan niitä oireita.