Hirvimetsällä tullut ajatus johti paluuseen – 35-vuotias liigakonkari perui lopettamispäätöksensä ja voi viimein kruunata uransa kasvattajaseurassaan

LUE MYÖS: Onko Lukko SM-liigakevään suurin yllätyshevonen? Pekka Virta murahtaa ennakkoasetelmista: "Höpön pöpöä!"

Heikkinen, 35, loukkaantui vajaa vuosi sitten silloisen seuransa TPS:n ja HPK:n välisessä puolivälieräsarjassa. Pään ja niskan alueelle tullut taklaus sai aikaan vamman, joka alkoi uhkaavasti vaikuttaa jo uran päättävältä.

Tilanne vaikutti jo sen verran pahalta, ettei taitava puolustaja enää treenannut tosissaan uutta kautta silmällä pitäen.

– En ajatellut, että pelaan enää jääkiekkoa. Ei se kesä ollut mikään ammattilaisen kesä, Heikkinen kertoo MTV Urheilulle.

Sama tilanne oli vielä syksyllä. Heikkinen alkoi kuitenkin ajatella tulevaisuuttaan hirvimetsällä. Kun hirvet oli kaadettu, veteraanin mieli alkoi taas viedä kohti kiekkokaukaloita. Marraskuussa hän teki sopimuksen kasvattajaseuransa Lukon kanssa.

– Pelikuntoon (pääsemiseksi) meni varmaan se kymmenen peliä. Ekat kymmenen olivat vähän sellaista selviytymistä, Heikkinen muistelee.

– Tiesin, että alku on vaikeaa, mutta kyllä se on lähtenyt jo nyt rullaamaan ihan hyvin.

Siniviivapelote on palannut

Ja ihan hyvinhän se on mennyt. Kun vuoden 2019 puolella syntyi 14 ottelussa vain tehot 0+3, nyt viidessä viime ottelussa on tullut pisteet 2+6. Heikkisestä on taas tullut siniviivaan sellainen pelote, jollaisena hänet muistetaan.

Samaan aikaan Lukko on villiintynyt hurjiin voittoputkiin. Keskiviikkona viiden ottelun voittoputki katkesi Kouvolassa KooKoon käsittelyssä, mutta sitä ennen joukkue oli ottanut alkuvuoden 22 ottelustaan hurjat 19 voittoa.

Kun Lukko on noussut jo hengittämään kakkosena olevan Tapparan niskaan, puheet mestaruuden voittamisesta 57 vuoden tauon jälkeen ovat jälleen nousseet raumalaisten huulille. Myös Heikkisen omalla kohdalla odotus on ollut tarpeeksi pitkä. Hän ei ole saavuttanut urallaan vielä ainuttakaan pääsarjamitalia – ei Suomessa, ei Ruotsissa, eikä Sveitsissä tai Venäjällä.

– Tietysti ainahan sitä haluaa voittaa, ja mitä vanhemmaksi tulet, niin aina vähemmän ne omat tehopisteet kiinnostavat. Silloin haluaa voittaa, jos ei ole ennen voittanut, Heikkinen sanoo.

– Välierissä olen ollut kolme neljä kertaa urallani, ja siihen se on sitten aina tyssännyt. Kyllähän sinä aina haluat sen huipennuksen ja voittaa mestaruuden.

– Kaikki sen eteen tehdään, ja pieni prosentti jääkiekkoilijoista sen kuitenkin aina voittaa. Mutta tietenkin aina siitä unelmoidaan, hän jatkaa.

Esimerkin rooli ajaa huippusuorituksiin

Heikkinen on nuoren Lukko-puolustuksen selvästi kokenein palanen. Seuraavaksi vanhin on häntä kymmenen vuotta nuorempi ruotsalaispakki Robin Press. Hyökkäyksessä kokemusta ja johtajuutta tosin löytyy vaikka useamman seuran tarpeisiin: kapteeni Tapio Laakson ja Toni Koiviston lisäksi myös ulkomaalaisvahvistukset tähtipelaaja Justin Danforthin johdolla ovat isossa roolissa nuorten lupausten tukemisessa.

Laakson poissaollessa Heikkinen kantoi Lukko-paidassaan kapteenin C-kirjainta ensimmäistä kertaa urallaan.

– Tietysti meidän vanhojen täytyy näyttää esimerkkiä joka päivä ja joka pelissä. Nuoret seuraavat aina meitä vanhempia, että miten me asennoidumme peleihin, Heikkinen sanoo.

– Kyllä se tuo aina sellaisen ekstramotivaation, että täytyy itsekin koettaa huippusuoritusta joka ilta vetää. Mutta onhan siellä riittävästi sitä esimerkin näyttäjääkin.