Moni kantaa riippuvuuksien taakkaa tahtomattaan. Synnynnäiset tekijät määrittelevät hyvin pitkälle sen, kuinka riippuvaiseksi ihminen voi tulla. Omien vanhempien varoittava tai positiivinenkaan esimerkki eivät vaikuta perittyyn riippuvuusalttiuteen. Toisaalta vanhemmat voivat yrittää ehkäistä alttiuden kehittymistä riippuvuudeksi.
Lapsi perii vanhemmiltaan synnynnäisen alttiuden riippuvuuksille. Esimerkiksi jos vanhemmat ovat tipattomia, mutta isovanhempi on alkoholisoitunut, lapsi on silti saattanut periä alttiuden alkoholisoitua.
Alttius luo pohjan lapsen tulevaisuudelle, mutta lopullinen tulos on monien yhteensattumien summa. Lapsen tulevaisuus ja riippuvuudet määrittyvät iän karttuessa. Porukat joissa lapsi liikkuu, omat elintavat ja ympäröivä kulttuuri vaikuttavat siihen, mitä lapsesta tulee.
Vanhemmat voivat yrittää vaikuttaa lapsen elämään, mutta yksinkertaista se ei ole.
– Vanhemmilla ei yleensä ole kosketusta siihen, miten lapsia kuuluu valistaa. Mutta fiksu vanhempi tiedostaa, että suvussa on taipumusta riippuvuuteen. En usko pelotteluun, mutta lapselle voi noin 11–13-vuoden iässä kertoa varovaisesti näistä taipumuksista, kertoo Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja Peter Eriksson.
Perintötekijöiden lisäksi riippuvuuksista irtipääseminen on luonnekysymys.
– Monet haluavat itse päättää omasta elämästään. Emme halua, että joku aine kontrolloi elämäämme, joten pyrimme irti siitä. Osa ihmisistä pääseekin irti vain päättämällä.
Asetaldehydi on vaarallinen yhdistäjä
Alkoholilla on aivoissa oma aineenvaihduntansa, johon perintötekijät vaikuttavat. Sitä kautta perintötekijät vaikuttavat myös alkoholin aiheuttamiin tuntemuksiin.
