Mainos

Helena Petäistön kolumni: Suomi-voi on ranskalaisten aamujen pelastus

”C’est une vraie catastrophe, Madame! Oikea katastrofi!” valitti leipuriliikkeen myyjä kotikadullani viime marraskuussa ja kääräisi ohuen paperipussin suun nurkat kiinni, pussin sisällä lämmin aamutuore croissant, voisarvi.

Leipurit, ranskalaisen yhteiskunnan peruspilarit patonkeineen ja voisarvineen, ovat tottuneet raaka-aineiden hinnannousuihin, mutta tällaista ei sentään ollut koskaan nähty: Voin hinnan nousu yli 170 prosenttia runsaassa vuodessa! Maksoin croissantistani 1,15 euroa aiemman 1,05 euron sijasta ja ymmärsin, että silti leipuriliike sai tästä aamiaispöydän kunkusta vähemmän itselleen kuin koskaan ennen.

Ja sitten, kun jopa marketien voihyllyt alkoivat ammottaa tyhjyyttään, iski tosi pelko koko maahan: Jääkö ranskisten aamiaispöytä kokonaan ilman peruspilariaan, croissantia, kansallisaarrettaan? Sillä nimensä mukaisesti voisarvi sisältää paljon voita, peräti 25 prosenttia koostumuksestaan.

Eikä kukaan Ranskassa voisi kuvitella croissantia ilman voita. Ei edes ilman oman maan voita. ”Me käytämme vain ranskalaista voita emmekä mitään muuta!” heristeli leipurin myyjä sormeaan, kun yritin varovasti vinkata, että ehkä voita saisi jostakin muualta, jos se kerran loppuu Ranskasta.

Suomi-voita nimettömänä bulkkivoina

Enää en uskalla kysyäkään, millä voilla croissantit nyt leivotaan. Ranskalaisten suureksi helpotukseksi pelko on hälvennyt, croissantit ovat ja pysyvät aamiaispöydän antimina, ja lähes paniikkiin huipentunut tilanne on saatu taas hallintaan. Tuskinpa leipuriliikkeessä edes osataan aavistaa, että jopa meidän suomalaistenkin apua on tarvittu katastrofin hälventämiseksi.

En toki väitäkään, että meikäläisen Mansikin maidosta kirnuttu voi koskaan pärjäisi maussa Normandian apilaniityillä herkutelleiden lehmien voille, mutta tosiasia on, että kyllä Suomi-voi on nyt tullut suureen tarpeeseen ja kelpaa ranskalaisten croissantien rakennusaineeksi nimettömänä bulkkivoina.

Suomen ja Ranskan välisen kaupan tilastoista löytyy nimittäin tällä hetkellä melkoinen yllätys: Suomi myy Ranskaan enemmän maitotuotteita kuin mitä se tuo ranskalaista viiniä! Kyse ei ole siis ihan pienestä bisneksestä. Viime vuonna meiltä vietiin Ranskaan maitotuotteita 66 miljoonan euron edestä, mikä merkitsi lähes 45 prosentin nousua edellisvuoteen. Kun suomalainen voivirta Venäjälle tyrehtyi EU:n kauppapakotteiden takia, tuli Ranskan voipula meille kuin tilauksesta.

Normandian voi on luksustuote varakkaille kiinalaisille

Mistä Ranskan voipula sitten oikein johtuu? Yksi suuri syy on voin kysynnän räjähdysmäinen kasvu Aasian maissa, ennen kaikkea Kiinassa. Varakkaat, Euroopassa matkustelleet kiinalaiset ovat päässeet herkullisten juustojen makuun, ja varsinkin Normandian voi nauttii Kiinassa laadukkaan luksustuotteen maineesta. Muita syitä ovat tuoreimmat tutkimustulokset, jotka ovat suurelta osin kumonneet väitteet voin terveyshaitoista varsinkin kohtuullisesti nautittuna, EU:n maitokiintiöiden lakkauttaminen ja viime vuosien epäsuosiolliset sääolosuhteet maitotiloille.

Suurin osa syistä pätee myös muissa maissa, mutta Ranskan ongelma on lisäksi vanhakantainen ja jäykkä hinnanmuodostusjärjestelmä, jossa maitoruotteiden hinnoista sovitaan vain kerran vuodessa tuottajien ja markettiketjujen välillä maailmanmarkkinahintojen muutoksista välittämättä.

Lopulta suivaantuneet ranskalaistuottajat lähtivätkin myymään voinsa naapurimaahan Saksaan, josta he saavat paljon parempaa hinta kuin kotimaassa. Se tyhjensi Ranskan marketien voihyllyt, ja tilanne näyttäytyi jo todella hälyttävänä, sillä kaikista eurooppalaisista ranskalaiset nauttivat eniten voita, yli kahdeksan kiloa vuodessa henkeä kohti.

Tuskinpa suomalainen bulkkivoikaan siis Ranskasta jättivoittoa kotiin tuo, ei ainakaan sellaista, mitä vetävät ranskalaisten kuuluisat luksusvoit, joista Bordier’n kirnuvoin nimikin saa veden kielelle. Mutta ainakin tämä odottamaton Ranskan bisnes korvaa meille menetettyä idänkauppaa. Ja jos siinä sivussa pelastamme ranskalaisten herkkusuiden kansallisylpeyden ja muutaman muunkin tärkeän seikan gallialaisten elämänkulussa, niin eihän se yhtään hassumpaa ole.

Ranskalaisen herrasmiehen tapoihin kuuluu nimittäin paitsi ruusukimppujen kiikuttaminen pikku ystävättärelle myös tuoreiden croissantien hakeminen aamiaispöytään. Olisi todella suuri takaisku kaikille Ranskan naisille, jos sellainen hurmaava tapa loppuisi niin typerään syyhyn kuin voipulaan!  

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.