Ursulan von der Leyenin taistelusta toisen kauden varmistamiseksi EU-komission johdossa on kaikesta päätellen tulossa kova. Nykyinen puheenjohtaja joutuu käymään tulta päin tulevalla viikolla sekä komission että EU-parlamentin kapinakenraalien tulituksessa. Tie jatkoon on niin täynnä miinakenttiä, ettei EU:n tärkeimmän viran vahvinta ehdokasta säästetä miltään Brysselin syvissä krokotiilivesissä, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Helena Petäistö.
EU-komission viileän vaalean ja hillityn puheenjohtajan on siis viimeinkin astuttava taisteluareenalle ja laskeuduttava alas komission päärakennuksen, Berlaymontin, 13. kerroksen norsunluutornistaan, jonne hän on ollut melkoisen linnoittautuneena viiden vuoden ajan lähimpien neuvonantajiensa kanssa.
Jopa tv-studiokin on asennettu korkeimpaan kerrokseen häntä varten. Se on tietysti käytännöllistä ja varmasti kielii myös kovasta työtahdista, mutta niinpä Suurta Pomoa nähdään vähän komission käytävillä. Kaikkia se ei miellytä.
Von der Leyen ei pääse vähällä
Maaliskuun alussa EU-alueen suurimman puolueen, maltillisen oikeiston, kattojärjestön, EPP:n, kokouksessa Bukarestissa valittiin von der Leyen odotetusti ehdokkaaksi komission johtoon eli jatkamaan nykyistä virkaansa selvin äänin 400-89.
Myös suomalaiset kokousedustajat äänestivät mallikkaasti saksalaisen nokkanaisen puolesta. Sen sijaan von der Leyenin maanmiehistä, saksalaisista, jäi yksi kolmasosa tulematta paikalle, samoin Espanjan edustajia oli paljon pois.
Mutta läsnäolleiden äänistä kirkkaan voiton vienyt von der Leyen julisti: "Nyt edessä on 90 päivää saada äänestäjät vakuuttuneiksi ja voittaa heidän sydämensä!"
Tosiasiassa kampanjointia ei ole paljon vielä näkynyt, mutta tällä alkavalla viikolla se saa sitäkin railakkaamman alun, jossa von der Leyeniä ei vähällä päästetä.
1:05
EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen varoitti helmikuussa sodan uhasta EU:n alueella.
Brysselissä suoranainen kapina
Kapinahenki nosti päätään EU-parlamentissa jo helmikuun lopussa von der Leyenia vastaan, joka oli alkuvuodesta ilmaissut kiinnostuksensa jatkokautta varten komission johdossa.
Tusina meppejä neljästä eri puolueryhmästä, mukana sosialistit, liberaalit, vasemmisto ja vihreät, kyseli jo silloin, olikohan puoluekanta määräävä tekijä komission erään korkeasti palkatun – ohimennen sanottuna saksalaisen – uuden virkamiehen palkkaamisessa.
Maaliskuun lopussa nousi Brysselissä oikein kunnon kapina, suuruudeltaan ensimmäinen laatuaan komission historiassa, kun EU:n ulkopoliittinen edustaja Josep Borrell sekä peräti kolme von der Leyenin alaista komissaaria, sisämarkkinoista vastaava ranskalainen Thierry Breton, italialainen talouskomissaari Paolo Gentiloni ja oikeusasioista vastaava tsekkikomissaari Vera Jurova vaativat nimityksestä kunnon keskustelua koko komission 27 jäsenen kesken.
Nelikon mukaan nimitys herättää kysymyksiä valintamenetelmän avoimuudesta ja puolueettomuudesta.
Myrskyn silmässä tuore virkanimitys
Ensi keskiviikosta on tulossa Ursula von der Leyenille oikea piinapäivä. Silloin hänen läpi runnaamansa kiistanalainen virkanimitys on sekä komission että EU-parlamentin ruodittavana.
Kaiken kukkuraksi myös kansainväliset liikkeet Transparency International ja Corporate Europe Observer vaativat nimityksen riippumatonta tutkimusta.
Myrskyn aiheuttaneen hepun nimi on Markus Pieper, von der Leyenin puoluetoveri Saksan CDU:sta, jonka komission puheenjohtaja halusi nimittää komission hallintohimmelissä suoraan alaisekseen tehtävänään edustaa komissiota pienten ja keskisuurten yritysten suuntaan.
Lisäksi huomio kiinnittyi siihen, että uuden viran haltija olisi neljän vuoden sopimuksella korkeimmassa palkkaluokassa 18 000 euron kuukausipalkalla.
Suurinta närää on aiheuttanut se, että Pieper nimitettiin kaikessa hiljaisuudessa kahden muun, häntä pätevämmän ehdokkaan ohi.
Valintakomitea oli nimittäin sitä mieltä, että kaksi muuta hakijaa, tsekki Martina Dlabajová ja ruotsalainen Anna Stellinger, olisivat paitsi olleet Pieperiä pätevämpiä myös tasapainottaneet pienten maiden edustajina virkamieskunnan kokoonpanoa.
Ranskalainen sisämarkkinakomissaari Thierry Breton, yksi komission vahvoista peruspilareista, jonka alaisuuteen pk-yritysten hoito kuuluu, oli tsekkiehdokkaan kannalla.
Valinta tapahtuikin ei niin kovin elegantilla tavalla. Sen junaili komission kokouksessa läpi henkilöstöstä vastaava saksalainen komissaari Johannes Hahn yhdessä von der Leyenin kanssa – kuinkas ollakaan – kokouksessa, jossa Breton ei ollut paikalla.
Hampaankolossa myös muita tapauksia
Monet muistavat nyt myös von der Leyenin toisen arvostelua saaneen ja lopulta kaadetun nimityksen.
Amerikkalainen taloustieteen professori Fiona Scott Morton, entinen Barak Obaman hallinnon korkea virkanainen, joutui nimittäin luovuttamaan Ranskan presidentti Emmanuel Macronin kieltäydyttyä hyväksymästä pätevää ja kokenutta Mortonia komission kilpailuosaston pääekonomistiksi.
Tuon taistelun siis voitti Breton von der Leyenia ja jopa Macronin entistä suursuosikkia, tanskalaista kilpailukomissaari Margerethe Vestageria vastaan. Fiona Scott Mortonin amerikkalaisuus oli Ranskalle punainen vaate. Tänä päivänä Donald Trumpin paluuta odotellessa se voisi olla sitä monille muillekin.
Selvästi von der Leyen joutuu siis luovimaan miinakenttien läpi maaliin päästäkseen, kun vahvimman ehdokkaan vanhoja kaivellaan esiin.
Jotkut moittivat häntä myös selvästä hätäilystä heti alussa komission pääsihteerin nimittämisessä Brysseliin saavuttuaan. Von der Leyen halusi päästä salamannopeasti eroon Jean-Claude Junckerin aikaisesta Martin Selmayrista – kappas vain, taas yhdestä saksalaisesta – oikeasta rautakourasta, joka oli von der Leyeninkin mielestä saanut ihan liikaa valtaa komissiossa.
Selmayr hävisi taistelun krokotiilivesissä, ja entinen mahtimies karkotettiin kylmästi EU-komission edustuston päälliköksi Wieniin. Tosin monet muutkaan Brysselissä eivät sitä pitäneet ollenkaan pahana asiana.
Von der Leyeniä vastaan saattavat esille pompata myös joidenkin liian salaisina pidetyt korona-ajan neuvottelut lääkejätti Pfizerin kanssa.
Varsinkin, kun von der Leyenilla on ollut aina Saksan puolustusministeriajoistaan asti paha tapa käyttää myös yksityiskännyään virantoimituksessa ja taipumusta pyyhkiä pois sen muistia.
Tällä kertaa ilman Macronin tukea
Mutta von der Leyenin kannattajilla on yhtä vahvaa argumentointia, sillä yleensä katsotaan, että hän on selvinnyt erinomaisesti niin koronapandemian kuin Ukrainan sodan hoidosta.
EU:n yhteisostot sekä maskien että koronarokotusten osalta sujuivat sutjakkaasti, ja rivit ovat pysyneet niin yhtenäisinä kuin mahdollista Venäjän vastaisten sanktioiden sekä Ukrainan takana, jolle EU:n rahallinen tuki on ollut valtavan suuri. Sotilas von der Leyen on ollut kriiseissä jämptisti vartiopaikallaan.
Nyt hän joutunee kuitenkin suurimpaan tulitukseen. Eikä tukea ole tällä kertaa luvassa Macronilta, ei vaikka saksalainen von der Leyen oli EU:n edellisessä nimityssirkuksessa lopulta nimenomaan Macronin hatusta vetämä henkilö, jonka nimittämisellä komission johtoon hän viisi vuotta sitten varmisti ranskalaisen Christine Delagarden Euroopan keskuspankin johtoon.
Loppupeleissä Macronin ja liittokansleri Angela Merkelin verissä päin käymä taistelu toi silloin suurvoiton Ranskan presidentille, vaikkei hän saanutkaan komission johtoon suosikkiaan, oman puolueryhmänsä tanskalaista tarmonpesää, Vestageria.
Sillä kun Macron oli saanut raivatuksi pois saksalaisehdokas Manfred Weberin komission korkeimman pallin kilvasta, molempien keskeisten instituuttien johtoon nousseet kaunottaret olivat kuin olivatkin hänen.
Tosin Macron teki samalla palveluksen myös Merkelille, sillä tämäkin hyvin tiesi, ettei maakuntapoliitikko ja meppi Weber ollut tarpeeksi kokenut kova luu komission johtoon. EU-parlamentin masinoima niin sanottu kärkiehdokasmenetelmä vain tuotti sellaisen ehdokkaan.
Myös EU:n presidentti, belgialainen Charles Michel, oli Macronin kamuja. Korkein ulkopoliittinen edustaja Josep Borrell puolestaan oli hinta Espanjan Macronille antamasta tuesta. Kummatkaan herrat eivät ole olleet ihan täysosumia.
Kun kimurantti nimitysruletti pyörii, se voi lopulta tuottaa monenlaisia yllätyksiä. Tällä kertaa kärkiehdokasmenetelmä näyttää taas passaavan, kun se takaa ehdokkuuden von der Leyenille.
Kuvio ehtii vielä muuttua
Ai niin, mutta entä Thierry Breton, joka on jo julistanut sodan von der Leyenille? Hän on nimittäin ehättänyt jo julistamaan, ettei tämä näin voi ikuisesti jatkua: 25 vuotta maltillisen oikeiston tappi EU-komission johdossa saisi jo riittää!
Kohtalon ivaa on, että kunnianhimoinen ja pätevä Breton itse tulee alun perin nimenomaan maltillisen oikeiston riveistä, mutta saatuaan Macronilta Ranskan komissaarin salkun, hänen oli loikattava Macronin puolueryhmän eli liberaalin Renew’n riveihin.
Ja nyt liberaali Renew on suuressa vaarassa jäädä äärioikeiston nousun jalkoihin niin, että se uhkaa vakavasti tipahtaa EU-parlamentin kolmanneksi suurimman puolueryhmän sijalta äärioikeiston ottaessa paikan. Nyt kaikki vilkuilevatkin ainakin vähän sivusilmällä äärioikeiston suuntaan.
Viisi vuotta sitten loppupelin yllätysehdokas Ursula von der Leyen voitti EU-parlamentin äänestyksessä äärimmäisen täpärästi vain yhdeksällä, toistan: vain yhdeksällä äänellä, ja ne hän sai nimenomaan italialaisen Viiden tähden populistipuolueen riveistä.
Pysyittekö kärryillä? Ei haittaa, vaikka jo tipuitte, sillä kuvio ehtii vielä muuttua triljoona kertaa. Alkavalla viikolla nähdään kuitenkin, miten von der Leyen selviää sekä komission että EU-parlamentin grillauksesta.
