Hautausmaalla on luonnollisesti luita. Nummi-Pusulassa luihin törmättiin hautaustilanteessa, kun vainajan omaiset lapioivat maata arkun päälle. MTV3:lle tulleen vinkin mukaan maakasasta olisi kurkistellut jopa pääkallo.
– En usko, että ihan pääkalloa löytyi. Luunkappaleita voi löytyä, vaikka se ylös nostettu maa pyritään aina käymään läpi niiden varalta, sanoo haudan kaivanut Pusulan seurakunnan seurakuntamestari Harri Sojanto.
Kyseisen hautapaikan mahdolliset luut ovat peräisin jopa 1800-luvulta. Nykyään haudan peittävät seurakunnan henkilökunta.
– Hautakirjanpidon mukaan kyseiseen paikkaan ei ole haudattu 1900-luvun aikana ketään. Nykyään on myös harvinaista, että omaiset peittävät arkun osittain itse. Olisin käynyt tutkimassa maan vielä kerran jos olisin tiennyt. Etenkin, kun hautapaikkasta joutui sortuman takia kaivamaan maata tavallista enemmän, Sojanto pohtii.
Pusulan seurakunnan kirkkoherra Olli Pakalénin mukaan tapahtuma ei häirinnyt toimitusta, eikä luita edes näkynyt.
– En nähnyt luita itse toimituksessa, eikä kukaan edes kertonut minulle tapahtumasta, hän kertoo.
Isot luut maatuvat hitaasti
– Se on selvää, että isompien luiden maatuminen kestää pitkään. Ohjeena on, että kun hauta avataan uudelleen, luut suojataan kaivuun ajaksi ja laitetaan haudan pohjalle ennen uutta vainajaa, kertoo Kirkkohallituksesta maankäyttöpäällikkö Harri Palo.