Kun joukko lääketieteen huippuammattilaisia toimii saumattomasti yhteen, tapahtuu ihmeitä – tai ainakin ihmiselämän kannalta erittäin merkittäviä parannuksia. Viime keväänä syöpää sairastava viisivuotias lapsi sai Tampereen yliopistollisessa sairaalassa uuden leuan, joka rakennettiin hänen omasta pohjeluustaan. Operaatio kesti 12 tuntia ja kyseessä oli TAYS:n historian nuorin tämän lajin potilas.
Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa on erityinen, useasta erikoisalasta koostuva ammattilaisjoukko, jonka on erikoistunut hoitamaan pään ja kaulan alueen kasvaimia. Yksi näistä spesialisteista on plastiikkakirurgian ylilääkäri ja dosentti Minna Kääriäinen.
– Me olemme vähän sekalainen joukko, kun tässä on niin monta kokkia, joista jokainen hoitaa oman osuutensa. Mutta me pystymme toteuttamaan hyvinkin haastavia ja vaikeita leikkauksia, koska kaikki ovat huippuosaajia omalla osa-alueellaan, Kääriäinen sanoo.
Loppukeväästä TAYS:n huippuosaajat leikkasivat 5-vuotiaan pikkulapsen, jolla oli luusyöpä leuassa. Leikkauksessa leuasta poistettiin iso osa ja tilalle laitettiin uusi, lapsen omasta pohjeluusta saman leikkauksen aikana rakennettu uusi leuka.
– Tämän pienen lapsen leuan rakentaminen on yksi esimerkki ja varmasti yksi haastavimmista toimenpiteistä, mutta me plastiikkakirurgit rakennamme viikoittain jonkin uuden osan jollekulle potilaalle. Se on meille tavallaan rutiinityötä.
12-tuntinen leikkaus
Lapsen leikkaus kesti kaikkine vaiheineen yhteensä 12 tuntia. Alkuvalmistelujen jälkeen oman alansa spesialistit työskentelivät osin samanaikaisesti. Esimerkiksi lapsen pohjeluusta valmistettiin uutta leukaa samalla, kun kaksi muuta lääkäriä operoi pään alueella.
– Lapsen leuasta poistettiin palanen ja kasvain lähti sen mukana. Kaulalta poistettiin imusolmukkeita, koska jos syöpä leviäisi jonnekin, se leviäisi lähialueen imusolmukkeisiin.
– Leukakirurgi teki leuan poistoa yhdessä korvalääkärin kanssa, korvalääkäri otti imusolmukkeet kaulalta ja samaan aikaan minä olin jalassa ottamassa sitä "varaosaa", josta uusi leuka tehtiin, Kääriäinen kertoo.
Pohjeluusta otettiin 8,5 sentin pituinen pätkä.
– Se kuulostaa vähältä, mutta se on paljon, koska lapsi on vasta viisivuotias ja koko pohjeluu vain parikymmentä senttiä pitkä. Molempiin päihin piti myös jättää riittävä pala luuta, koska emme saa häiritä jalan kasvua ja nilkan toimintaa.
– Plastiikkakirurgiassa ajatellaan, että ihmisessä on paikkoja, joista voi ottaa varaosan ja ihminen pärjää ilman. Jalan osalta ihminen pärjää sääriluulla, kun pohjeluun päät säästetään.
Kaikki vaativat leikkaukset suunnitellaan huolellisesti etukäteen. Leikkaustiimillä oli käytössään muun muassa 3D-mallinnoksen avulla Belgiassa tehdyt muotit.
– Me kuvasimme jalan ja leuan ja kuvat lähetettiin Belgiaan. Sitten pidimme videon välityksellä suunnittelukokouksen, jossa sovittiin mistä kohdasta leuka katkaistaan.
– Belgialaiset teettivät kuvien ja suunnitelman perusteella sahausmuotit, jotka ohjasivat meitä sahaamaan oikeasta kohdasta. Myös jalkaan tehtiin muotti, jonka mukaan mukaan uusi siirre voitiin sahata tarkasti. Ja koska leuka ei voi olla täysin suora, se pitää parista kohdasta katkaista. Tämän muotin avulla saimme tehtyä uuden leuan valmiiksi jo jalassa.
Vaikka siirrettävä osa oli luuta, kiinnitettiin pohjeluusta tehty siirre uudeksi leuaksi verisuonten kera.
– Samaan aikaan, kun minä olin jalan kimpussa, korvalääkäri ja leukakirurgi poistivat kasvaimen. Pohjeluusta irrotettu pala oli koko ajan kiinni verisuonissa eli veri kiersi. Verisuonet katkaistiin vasta, kun leuka oli muotoiltu valmiiksi siellä jalassa ja kaikki muutenkin valmista. Sitten hienosti istuva uusi leuka kiinnitettiin paikoilleen ja yhdistettiin verisuonet: laitettiin valtimo valtimon ja laskimo laskimoon ja sen jälkeen siinä kiersi sitten verikin.
3D-mallit ovat olleet Tampereella käytössä kuutisen vuotta. Kääriäisen mukaan tekniikan kehittyminen juuri tältä osin on suorastaan mullistanut tämänkaltaiset leikkaukset.
– Ennen vanhaan siirrännäistä viilattiin leikkauspöydällä eikä siinä kiertänyt tänä aikana veri, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia. Vanhoilla konsteilla leukaa saatettiin hinkata oikean malliseksi 2-3 tuntia ja silti palasia oli todella vaikea saada oikean mallisiksi. Ja yhteensopivuus on hyvin tärkeää, koska se vaikuttaa luutumiseen.
Kääriäisen mukaan lapsen, ja muiden samanlaisen leikkauksen läpikäyneiden, uusi leuka alkaa toimia niinkin nopeasti kuin viikon, parin päästä operaatiosta. Lapselle tulee vielä uusia leikkauksia, esimerkiksi siirrännäisen kiinnityksessä käytetty metallilevy poistetaan, kun leuka on luutunut paikoilleen. Lapsi tarvitsee myös uudet alahampaat, koska ne eivät pohjeluusta kasva. Itse leuka sen sijaan sopeutuu lapsen kasvuun, Kääriäinen lupaa.
Kääriäinen kertoo, että julkisen puolen plastiikkakirurgin yksi päätyö on olla varaosakirurgi. Varaosia voi ottaa useammasta paikasta.
– Kun rakennetaan vaikka uusi rinta syövän takia, voimme käyttää selän lihasta tai sitten hyödynnetään se vatsamakkara, joka synnytyksen jälkeen monelle tulee. Luuta taas voi ottaa myös lantion seudusta tai lapaluusta, mutta pohjeluusta saa pisimmän pätkän. Nämä ovat ne paikat, joita me käytämme, silloin kun otetaan verisuonet mukaan.
Keväällä tehty pikkulapsen leikkaus oli harvinainen.
– Viisivuotias oli ehdottomasti nuorin, jolle on tehty tällainen uusi leuka. Leukakirurgi muisteli, että ennen tätä nuorin oli ollut 15-vuotias. Minä leikkasin tiistaina 19-vuotiaan ja hänkin oli selkeästi hyvin nuori. Yleensä potilaat, joille rakennetaan uusi leuka, ovat 40-80-vuotiaita.
Kääriäinen on aloittanut työt Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuonna 2003. Hän korostaa haastattelussa useaan otteeseen sitä, että työtä tehdään yhtenäisenä joukkueena.
– Olen ollut alusta lähtien hirveän ylpeä tästä tiimistä, varsinkin kun ajan myötä olen tiedostanut, miten osaamisemme suhteutuu muun Suomen ja myös kansainväliseen osaamisen. Olen nähnyt selkeästi, että me teemme asiat tosi hyvin ja että olemme kansainvälistä huipputasoa. Avainsana on yhteistyö.
Pikkulapsen leikkauksesta kertoi ensimmäisenä Aamulehti.