NBA-unelmaa ensimmäisenä suomalaisena maistamaan päässyt Hanno Möttölä kohtasi lähes kaikki 1990-luvun legendat pelatessaan Atlanta Hawksissa vuosina 2000–2002. Yksi erityisimmistä oli paluun parketille tehneen Michael Jordanin vierailu Atlantassa.
Jos vuoden 2020 kevät on outoa aikaa, sitä oli myös syksy 2001.
Yhdysvalloissa syyskuun 11. päivän terrori-iskut ravisuttivat ihmisten elämää perustavanlaatuisella tavalla. New Yorkin valtavien WTC-tornien romahdettua maailma ei ollut enää entisensä.
Samalla kun ihmisten turvallisuudentunnetta ravisteltiin, Michael Jordan toi monien arkeen pientä piristystä ja jotain kevyempää ajateltavaa. Hieman samaan tapaan kuin nytkin.
Koronakeväänä urheilun ystäviä on viihdyttänyt Jordanista ja Chicago Bullsista kertova ESPN:n kymmenosainen dokumenttisarja The Last Dance. Syksyllä 2001 Jordan teki sensaatiomaista paluuta NBA-parketille kolmen vuoden tauon jälkeen.
Atlanta Hawksissa NBA-uransa toista kauttaan aloitellut Hanno Möttölä muistaa yhä, miten Yhdysvalloissa kuhisi Jordanin paluun vuoksi.
Heti kauden toisessa ottelussaan kaikkien aikojen parhaan koripalloilijan ja kuuden NBA-mestaruuden legendan oli määrä saapua Atlantaan.
– Sitä ottelua oli odotettu Atlantassa todella paljon, kun tuli tieto, että Jordan oli tullut takaisin. Se oli meidänkin kauden toinen ottelu, Möttölä muistelee MTV Urheilulle.
Jopa Möttölän kaltaiselle ammattilaiselle Michael Jordanin kohtaaminen parketilla aiheutti erityisiä tuntemuksia.
– Muistan miettineeni etukäteen, mitä aion sanoa, kun tapaan hänet kentällä. Sanonko Mr. Jordan vai jotain muuta.
"Hello, Hanno!"
Syyskuun 11. päivän jälkimainingeissa pelatulla kaudella terrori-iskun seuraukset olivat nähtävissä tiukentuneissa turvatoimissa, ihmisten aiempaa varautuneemmassa käytöksessä mutta myös NBA-otteluiden alkuseremonioissa.
Yhteenkuuluvuuden tunnetta ruokittiin kansallislaulun jälkeen tapahtuvalla vastustajajoukkueen kättelyllä, jossa myös Möttölä pääsi paiskaamaan tassua elävän koripallolegendan kanssa.
Kun kättelyhetki koitti, Möttölä ei ehtinyt saada sanaa suustaan ennen kuin Jordan pudotteli jo oman tervehdyksensä. 25-vuotiaan suomalaisnoviisin yllätykseksi pelaajasuuruus tunsi hänet nimeltä.
– Siinä vaiheessa, kun Jordan sanoi "hello, Hanno!", tiesin, että poika Käpylästä on päässyt jonnekin. Jos Michael Jordan tulee nimellä moikkaamaan, on tehnyt jotain oikein, Möttölä kuvailee.
– En kyllä edes muista, olenko vastannut "hi, Mike", vai mitä olen sanonut. No, en varmaan Mike ainakaan, jos en ole tyhmä ollut.
Vielä yliopistovuosinaan Jordan tunnettiin yleisesti nimellä Mike Jordan. 1980- ja 1990-luvulla hänestä kuitenkin kasvoi koripallokuninkaallinen, jolle tuollainen arkinen lempinimi ei enää yksinkertaisesti istunut.
Alkuihmetyksensä jälkeen Möttölä ymmärsi, miten Jordan oli tunnistanut hänet.
– Ennen paluutaan Jordan oli ollut Wizardsin omistaja jo pari vuotta ja oli tarkkaillut meitä yliopistossa pelanneita. Tiesin myös, että meidän yliopistojoukkueen valmentaja Rick Majerus oli hänen kanssaan silloin tällöin tekemisissä, Möttölä selventää.
Lisäksi Möttölän edustama Utah oli kaatanut keväällä 1998 Jordanin entisen opinahjon Pohjois-Carolinan yliopiston matkallaan Yhdysvaltojen yliopistosarjan NCAA:n finaaliin. Se oli varmasti jäänyt myös Jordanin mieleen.
"Onko Jordan todella noin lyhyt?"
Pelaaminen Jordania vastaan oli Möttölälle erityinen ja monella tapaa myös erikoinen kokemus.
– Kun hän tuli kentällä vierelleni, ihmettelin, onko Jordan todella noin lyhyt. Hän oli ehkä 195- tai 196-senttinen. Miten hän pystyi dominoimaan NBA:ssa ja olemaan kaikkien muiden yläpuolella liigan fyysisimmällä aikakaudella? Se oli ensimmäinen ajatus. Tämäkö se herra on?
Toinen oudolta tuntunut asia ottelussa oli Jordanin näkeminen Wizardsin sinisessä nutussa. Ennen syksyä 2001 hän kun ei ollut pelannut missään muussa NBA-seurassa kuin Chicago Bullsissa.
– Se oli vähän tavallaan… Se ei näyttänyt oikealta varmaan kenenkään silmissä. En oikein tiedä, mihin sitä vertaisi, Möttölä sanoo.
Wizards oli kaikkea muuta kuin hohdokas seura.
– Se kuvaa hänen käsittämättömän suurta paloa tulla takaisin. Hän tiesi satavarmasti, ettei Wizards voita mestaruutta. Tai ehkä hän uskoi, että hän pystyy Wizardsinkin nostamaan mestaruuteen, en tiedä. Ei se tietysti ollut lähelläkään.
Muuten 38-vuotias Jordan oli parketilla oma tuttu itsensä, yhä kolmen vuoden tauonkin jälkeen.
– Muistan, kuinka jossain tilanteessa vaihdoin häntä puolustamaan. Hän teki sitten sen patentoidun harhautuksensa ja hyppyheittonsa mun naamaan (Möttölän estelystä huolimatta koriin). Jos se heitto olisi mennyt ohi, sitä olisi tavallaan ollut jopa pettynyt.
Möttölä sai todistaa nyt aitiopaikalta niitä suorituksia, joita hän oli pikkupoikana kelaillut videonauhoilta satoja, ehkä tuhansia kertoja.
– Jokainen liike, joka tapahtui omien silmien edessä tai vaihtopenkiltä katsottuna, oli niin tuttu. Aivan kuin olisin nähnyt kaiken jo aiemmin.
Jordan upotti ottelussa 31 pistettä ja johdatti joukkueensa kymmenen pisteen voittoon. Möttölä pelasi yhdeksän minuuttia ja nakutti kuusi pistettä. Pelitilanneheitoista upposi kolme neljästä.
"Se oli kuin hidastetusta filmistä"
Kaksi kautta kestäneellä NBA-taipaleellaan Möttölä ehti kohdata käytännössä kaikki kultaisen 1990-luvun suurimmat tähdet uransa jo lopettanutta Charles Barkleyta lukuun ottamatta.
Jordanin ohella eniten sytytti sentterilegenda Hakeem Olajuwonin vartioiminen ottelussa Toronto Raptorsia vastaan. Nigerialaissyntyinen "The Dream" varattiin Jordanin ohi kesällä 1984 NBA:han koko draftin ykköspelaajana.
Isoksi mieheksi äärimmäisen taitava ja ketterä Olajuwon lunasti lupauksensa Houston Rocketsissa. Hän johdatti seuran kahteen peräkkäiseen mestaruuteen vuosina 1994 ja 1995.
– Minun urani varrella oli kaksi tällaista tilannetta. Ensimmäinen oli se Jordanin kääntöhypäri ja toinen oli nuoruuteni suurimman idolin Olajuwonin "dream shake". Kun hän laittoi sen minua vastaan sisään, se oli kuin hidastetusta filmistä. Olin harjoitellut sitä liikettä koko nuoruuteni ja nyt katselin sitä aitiopaikalta, Möttölä muistelee.
Möttölän näkemyksen mukaan Olajuwon on Kareem Abdul-Jabbarin jälkeen NBA-historian toiseksi paras sentteri.
– Jos haluaa nähdä kaunista urheilua ja sitä, miten ihmisen kroppa voi toimia, niin voi mennä Youtubeen ja laittaa Hakeem Olajuwon -highlightit pyörimään. Se on hienoa katsottavaa näin 25 vuotta myöhemminkin.
LeBron vai MJ?
Koronakeväänä 2020 Möttölä on miljoonien muiden tavoin päässyt verestämään muistojaan 1990-luvun NBA:sta ja Michael Jordanin johtamasta tähtisikermästä Chicago Bullsista. ESPN:n dokumenttisarja The Last Dance on rikkonut Yhdysvalloissa katsojaennätyksiä.
– Upea koripallodokumentti ja kertaus Bullsin historiasta. Odotin vähän erilaista, vielä enemmän viimeisen Bulls-kauden ennennäkemätöntä materiaalia, Möttölä kommentoi.
– En tiedä, oliko se Jordanin tahto, että käydään koko historia läpi, jotta tämäkin sukupolvi tietää, kuka on kautta aikojen paras koripalloilija.
Jordan on ollut mukana dokumentin teossa, mutta sarja piirtää miljardeja dollareita tienanneen supertähden julkisuuskuvaan säröjäkin. Joukkuetovereilleen hän oli ajoittain jopa pelottava.
– Hän on varmasti yksi urheiluhistorian vaativimpia seurakavereita kaikki lajit mukaan lukien. Vaikka hän oli fyysisiltä ominaisuuksiltaan yksi lahjakkaimpia urheilijoita, niin henkiset ominaisuudet olivat ne, jotka erottavat hänet sadoistatuhansista muista. Niin kuin hyvin kuvataan, se ei varmasti tee hänestä mukavaa seuramiestä.
Ylivoimaiset otteet koripalloparketilla, kuusi NBA-mestaruutta, Niken nimikkokenkä, poliittisesti neutraali julkisuuskuva ja kukoistusaika ennen sosiaalista mediaa loivat Jordanista instituution.
– On maailmantähtiä ja sitten on Michael Jordan, Möttölä pelkistää.
– En usko, että tuollaista sädekehää ihmisen ympärille pystyy enää edes rakentamaan.
Kautta aikojen parhaasta koripalloilijasta on väännetty maailman sivu. Vastaus kysymykseen on jo kymmeniä vuosia pysynyt samana. Niin myös Möttölälle.
– Aikakausia on mahdotonta verrata. Toki LeBron James ja Jordan pystyisivät pelaamaan kumpikin millä tahansa aikakaudella ja dominoimaan. Kyllä Jordan on kaikkien aikojen paras pelaaja minulle. Abdul-Jabbar ja LeBron jakavat toisen sijan.
Läpi 2000-luvun Jordaniin vertaillun Jamesin vaakakupissa painaa monipuolisuus.
– Kyllä LeBron Jamesin kanssa olisi hauskempaa pelata. Onhan hän parempi syöttäjä ja levypallon ottaja ja monipuolisempi pelaaja, Möttölä tunnustaa.
– Mutta kun pelataan mestaruuden ratkaisevaa game seveniä, kyllä mä haluaisin mieluummin Jordanin kanssa siinä olla.
Tunne vetää parketille
Möttölän todistama Jordanin toinen comeback jää 57-vuotiaan legendan uraa muisteltaessa usein sivuhuomautukseksi. Hänen vuosiaan Washingtonissa pidetään NBA-folkloressa yleisesti epäonnistumisena.
Möttölä ymmärtää hyvin, miksi jo kaiken mahdollisen voittanut Jordan oli valmis tahraamaan päihittämätöntä mainettaan 38-vuotiaana.
– Ne, jotka parjaavat uransa lopettaneita ja paluun tehneitä urheilijoita, he eivät ole ikinä itse olleet oikeasti huippu-urheilijoita, Möttölä sanoo.
Möttölä itse lopetti uransa keväällä 2008, vaikka olisi saanut rahakkaita sopimustarjouksia Euroopasta.
– Olin lopen kyllästynyt koripalloon ja se oli ollut pelkkää työtä jo monta vuotta, Möttölä muistelee.
Kaipaus parketille imaisi Möttölän kuitenkin lähes väkisin takaisin peleihin, Torpan Poikiin ja maajoukkueeseen, joissa huima ura jatkui aina syksyllä 2014 pelattuun MM-turnaukseen saakka.
– Se tunne, kun oli ollut sivussa muutaman kuukauden, ja kevättalvella alkoi tulla pakottava tarve alkaa treenata itseään takaisin parketille.
– Jos jossain edes pystyn olemaan samalla viivalla Jordanin kanssa, niin se on tuo tunne, Möttölä sanoo.