Maailmaa on kohauttanut USA:ssa paljastunut Facebookin tietojen hyödyntäminen presidentinvaaleissa. Tieto ja tapa miten kansalaisia koskevia tietoja hyödynnettiin Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa aiheutti kysymyksiä. Miten ihmeessä tämä oli mahdollista?
Harva tietää tai tiedostaa, että esimerkiksi Facebookiin ilmoittauduttaessa suostutaan tietojen luovutukseen. Hyvä kysymys on myös se, miten vastuu jakautuu palvelun tarjoajan ja sen käyttäjän kesken.
Hetki sitten tuntui siltä, että USA:n digitalous murskaa ylivoimallaan eurooppalaisen. USA:ssa innovaatioiden on annettu lentää ilman turhan raskasta regulointia kun EU:ssa on haluttu säädellä tietosuojaa ja tiedon jakelua.
Nyt musiikki on muuttunut. Yhdysvalloissa myönnetään aika monen alaa tuntevan taholta, että Eurooppa näyttää tietä vaikkapa uudella tietosuojasäätelyllään.
Asialla on myös iso taloudellinen puoli. Google ja Facebook ovat sijoittamalla verokeskuksensa Irlantiin operoineet Euroopassa aivan erilaisilla verokannoilla kuin eurooppalaiset kilpailijansa samalla kun ne ovat vallanneet markkinoita Euroopasta. Vaikka digikehitystä ei voi aidata, on vaatimus tasapuolisista kilpailuedellytyksistä enemmän kuin perusteltu.
Tärkeää on, että säätelyn kehittäminen tai tiukentaminen tehdään oikeiden faktojen perusteella. Ensin pitää tutkia ennen kuin hutkitaan. Nyt keskustelussa vastuu on sälytetty yksinomaan tiedon kerääjälle.
Tiedon kerääminen, murskaaminen ja jalostaminen oikein toteutettuna on merkittävä lisä niin yritykselle kuin asiakkaille. Tiedon kerääminen ja jakaminen on synnyttänyt aivan uusia liiketoimintoja ja liiketoimintamalleja. Tätä kehitystä ei saa tilkitä eikä se ole kenenkään etu.