Kuten huippu-urheilijoille ainakin, äärivoimakas kilpailuhenkisyys liitettiin myös NHL-joukkue Edmonton Oilersin suomalaisvahvistusten ominaisuuksiin 1980-luvun alussa.
Keväällä 1981 Matti Hagmanin, Risto Siltasen ja Jari Kurrin edustama Edmonton Oilers pelasi pudotuspeleissä New York Islandersia vastaan. Oilersin joukkue oli vierasottelua edeltävänä iltana myöhäisellä illallisella paikallisessa ravintolassa Long Islandilla. Mitä sitten tapahtui, siitä kertoo "Matti Hagman - Stadin kingi" -elämäkerta tähän tapaan:
"Vaikka oli ratkaisupelien aika, ruoan kanssa pelaajat eivät kursailleet, ja myös pari olutta saattoi kaatua kurkusta alas.
Kesken aterioinnin Hagman ja Siltanen väittelivät juoksutaidoistaan. Vikkeläkinttuiseksi tiedetty Siltanen ei uskonut 300 metrin poikien Suomen ennätystä hallussaan pitäneen, Suomi–Ruotsi-maaottelussakin juosseen Hagmanin pinkovan enää yhtä rivakasti. Ei, vaikka totta kai tunsi kaverinsa vahvan yleisurheilutaustan. Väittely yltyi lopulta niin voimakkaaksi, että kumpikin löi vetoa nopeutensa puolesta. Asia oli selvitettävä saman tien.
Syötyään Hagman, Siltanen ja Jari Kurri poistuivat ravintolasta läheiselle kadulle, josta löytyi rauhallinen ja asvaltoitu suoranpätkä. Se sopi hyvin välienselvittelyyn. Ruoasta yltäkylläiset Hagman ja Siltanen antoivat kenkänsä, sukkansa, pikkutakkinsa ja kravattinsa Kurrille, ja käskivät ”junnun” kävellä kadun toiseen päähän taiston maalituomariksi ja lähettäjäksi.
Paikoillanne! Valmiit! Hep!
Pian Edmonton-kaksikko kipitti ottelupäivän aattona hampaat irvessä, puvunhousuissaan pitkin Long Islandia. Hagman voitti, tosin niukasti.
– Perkele! Kohteliaisuuttani annoin sun voittaa, Siltanen kiroili maalissa.
Seuraavan päivän ottelussa Edmonton kellisti Islandersin 4–2 ja suomalaiset olivat elementissään: Hagman 1+2, Siltanen 1+1. Pelin jälkeen päävalmentaja Glen Sather