Yön ja Hanoi Rocksin harrastebändi sai sähköpostilla laulajakseen legendan.
Yön ja Hanoi Rocksin harrastebändi sai sähköpostilla laulajakseen legendan.
Legendaarinen hard rock –ääni Graham Bonnet (57) kiersi tällä viikolla Suomea. Mm. Rainbown, Michael Schenker Groupin ja Alcatrazzin laulajana toiminut amerikkalaistunut britti teki kiertueen nimekkäiden suomalaismuusikoiden säestämänä. Bonnetin bändissä soittivat kitaristi Daffy Terävä (Mike Monroe, Yö), rumpali Lacu (Hanoi Rocks, Snakegod), basisti Jukka Lewis (Yö), kitaristi Mika Lamminsivu (Mike Monroe), kosketinsoittaja Pate Kivinen (Five Fifteen, Hanoi Rocks) sekä taustalaulaja Päivi Lepistö (Movetron).
Daffy Terävä kertoo kokoonpanon syntyneen fanipohjalta.
- Päätimme kavereiden kanssa koota vapaa-aikabändin soittamaan kappaleita joita olemme soitelleet pikkupojista saakka. Sähköpostilla saimme sitten yhteyden Grahamiin ja hän lupautui mukaan. Entiseen aikaan ennen sähköpostia tämä siis tuskin olisi koskaan toteutunut. Sähköposti mahdollistaa monia hyviä asioita.
Tapaamme Bonnetin ennen maanantaista keikkaa Helsingissä. Los Angelesista Kööpenhaminan kautta Suomeen lentänyt Bonnet on väsynyt, mutta hyväntuulinen. Aivastellen hän pahoittelee kiireistä aikatauluaan, mutta ehtii sentään nopeasti kertomaan viimeisimmät kuulumisensa.
- Eilinen Tallinnan keikkakin meni hyvin, vaikka luulin jo etten selviä siitä. Olen yhä väsynyt Losista lennon aikaerosta ja nyt olen myös flunssassa. Kuumeesta huolimatta keikat ovat menneet hyvin. Toivon, että ääneni kestää kiertueen loppuun saakka.
- Suomalainen bändini on ollut todella kannustava. He ovat tehneet kaikkensa, jotta olen selvinnyt flunssasta huolimatta. En saa koskaan nukuttua lentokoneessa ja pitkän lennon jälkeen saavuin Suomeen, jossa päivä on yö ja yö päivä, enkä saa vieläkään oikein nukuttua!
- Soittajinakin suomalaiset muusikkoni ovat olleet loistavia. Puhuimme tänään, että työskentelisimme toistekin yhdessä. Seuraavalla kerralla haluaisin kuitenkin saapua Suomeen muutamaa päivää tai jopa viikkoa ennen kiertueen alkamista. Jet-lag on tällä kertaa ottanut turhan koville.
Bonnet työstää parhaillaan levyä Elektric Zoo –bändin kanssa.
- Olen kirjoittanut lauluja italialaisen kitaristin Dario Mollon kanssa. Hän lähetti minulle äskettäin viisi kappaletta joita olen alkanut työstää. Jatkan niitä kun palaan Yhdysvaltoihin. Teen myös musiikkia omissa nimissäni ja toivon, että sekin joskus julkaistaan. Valitettavasti asioilla on välillä tapana mennä pieleen ja levyjäkin saattaa joskus jäädä julkaisematta. Kirjoitat pitkään lauluja joita ei koskaan julkaista. Se voi olla kovin turhauttavaa.
- Elektric Zoo –projekti vaikuttaa kuitenkin hyvältä ja sen kautta musiikkiani tullaan julkaisemaan. Ennen Elektric Zoota kitaristi Dario Mollo työskenteli minun ja kosketinsoittaja Don Aireyn kanssa Bonnet / Airey Band -kokoonpanossa. Don on nykyään Deep Purplen jäsen. Soitin Donin ja Darion kanssa samassa bändissä pari vuotta. Donin lähdettyä asiat mutkistuivat. En ole levyttänyt Darion kanssa koskaan ennen. Tänä vuonna päätimme tehdä Elektric Zoosta enemmän oikean bändin kuin pelkän kertaprojektin.
- Juuri ennen matkaani Suomeen tein yhden kappaleen Michael Schenkerin uudelle levylle. Teimme yhdessä Michaelin kanssa levyn nimibiisin Tales Of Rock & Roll ja täytyy sanoa, että siitä tuli erittäin hyvä. Kyseessä on Michaelin juhlalevy, jolla on mukana useita hänen kanssaan vuosien varrella työskennelleitä laulajia.
- Seuraava levy jolla minua siis kuullaan on tuo Michaelin kiekko. Elektric Zoo vie vielä aikaa sillä Dario vasta kirjoittaa kappaleitta sille levylle ja treenaa bändimme kanssa.
- Lähitulevaisuuteni sisältää ahkeraa keikkailua ja kuukauden sisällä kierrän mm. Englannissa, soittaen vanhaa materiaaliani. Rakastan vanhojen biisieni laulamista!
Bonnet on tehnyt vuosien varrella niin paljon hyvää musiikkia että keikan biisilista lienee vaikea laatia?
- Se on erittäin vaikeaa. Ennen tätäkin kiertuetta Daffy soitti ja kyseli, että mitä biisejä haluan laulaa enkä osannut heti vastata hänelle. Hyviä biisejä on niin paljon, että on vaikea tietää mistä aloittaisi. Daffyn soittaessa vetäisin hatusta pikaisesti Eyes Of The World –biisillä alkavan listan ja lopulta saimme kasaan hyvän setin.
- Nykyään laulan pääasiassa kovaäänistä hard rockia ja heviä, mutta haluaisin tehdä vielä myös Line Up –soololevyni (-81) tyylistä monipuolisempaa musiikkia, jossa on mukana piano ja puhaltimet. Ihmiset kuitenkin tuntuvat haluavan hard rockia ja siihen minun on sopeuduttava. Itse pidän monenlaisesta musiikista ja koen, että hevissä saan käyttää vain yhtä osaa äänestäni. Taloudellisesti minun on kuitenkin järkevää laulaa raskasta musiikkia. Kuten sanonta kuuluu, eihän kasvissyöjälle pidä yrittää myydä lihaa.
- Line Upin, Rainbown Down To Earthin (-80) ja Michael Schenker Groupin Assault Attackin (-82) jälkeen siirryin hevimpään tyyliin, mutta noiden edellä mainittujen levyjen tyylinen bluesahtava hard rock toimi mielestäni loistavasti ja haluaisin tehdä sellaista vielä jatkossakin. Schenkerin jälkeen olin bändissä Alcatrazz (-83). Impellitteri-bändin (-88) aikoihin raskaus saavutti jo huvittavan tason. Pidän huomattavasti enemmän Rainbown tyylistä. Elektric Zoo on taas paluuta vähemmän raskaaseen tyyliin. Ainakaan se ei ole itsetarkoituksellisen raskasta. Olemme nykyään aiempaa älykkäämpiä ja kypsempiä kavereita!
- Don Airey soittanee Elektric Zoo –levyllä. Hän äänittää omat osuutensa kunhan ehtii työltään Deep Purplessa. Don on yksi parhaista ystävistäni ja tapasin hänet taas viime viikolla. Hän soittaa Elektric Zoon levyllä, mutten oikein usko että hän ehtisi soittaa kanssamme keikoilla. Ainahan voin toivoa, että Deep Purple hajoaa ja hän liittyy meihin! Heh heh.
- Tosiasiassa olen ystävästäni erittäin ylpeä ja hänellä on hyvä työ Deep Purplessa.
Don Airey soitti kanssasi Rainbowssa. Oletko yhteydessä muihin entisiin Rainbow-miehiin?
- En ole. Cozy Powellin (Rainbown edesmennyt rumpali) kanssa olin tekemisissä kunnes hän kuoli. Minun on yhä vaikea ajatella koko asiaa. Minä, Don ja Cozy olimme todella läheisiä. Pidimme yhdessä hauskaa, harrastimme musiikillisia vitsejä, emmekä ottaneet koko hommaa liian vakavasti. Toisaalta me samaan aikaan otimme työmme vakavasti ja pyrimme aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen lavalla ja studiossa. Huumorin piti kuitenkin olla aina mukana.
- Kun Cozy jätti Rainbown, bändi ei enää ollut sama ja pian minäkin jätin sen. Cozy soitti albumeilla Line Up ja Down To Earth. Kuten jo aiemminkin sanoin, toivon tekeväni pian jälleen samanlaista musiikkia kuin noilla kahdella levyllä.
Bonnet kertoo tavanneensa kaksi vuotta sitten myös kitaristi Micky Moodyn (ex-Whitesnake), joka soitti hänkin levyllä Line Up.
- Don Airey järjestää maalla kotikylässään kesäisin pienet festivaalit, joissa on noin 1000 hengen yleisö. Pääsylipputulot menevät hyväntekeväisyyteen. Soitimme siellä Micky Moodyn kanssa. Erittäin hieno kokemus!
Voisitko vielä lopuksi mainita ketkä laulajat ovat olleet esikuviasi ja vaikuttaneet ainutlaatuiseen tyyliisi?
- Little Richard oli ykkössuosikkini. Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta olen aina pitänyt The Ronettes –lauluyhtyeestä. Rakastin Ronnie Spectorin ääntä. Sitten oli pikkupoika, lapsitähti nimeltään Frankie Lymon. Eniten minuun on vaikuttanut 1950-luvun tyyli. The Platters ja sen ajan ihmiset, jotka lauloivat tunteella. Rokin puolella Little Richard ja Fats Domino olivat kovimmat. Se ei ollut hard rockia, mutta heidän laulussaan on samaa raakuutta.
Graham Bonnetin keikka Tavastialla oli hyvä hard rock –ilta. Vaikka oli maanantai ja televisiossa Suomen lätkäpeli, sali oli puoliksi täynnä.
Flunssasta huolimatta Bonnetin ääni kantoi voimalla, eikä ikä kuulu äänessä. Night Games –soolohitin yläosuudet sentään jäivät flunssan madaltamalta Grahamilta laulamatta kunnolla ja hän pyysi niihin avuksi naispuolista yleisöä.
Kappalelista oli herkullinen katsaus Bonnetin uran eri vaiheisiin. MSG, Alcatrazz ja tietenkin Rainbow olivat kaikki edustettuina. Rainbown Eyes Of The World –helmi soi komeasti ja saman bändin Stargazer oli hieno yllätysveto. Grahamin tulkinta ei hävennyt yhtään alkuperäisversion levyttäneen Ronnie James Dion rinnalla. Ilta huipentui Since You´ve Been Gone, All Night Long ja Lost In Hollywood –kolmikkoon Rainbown hienolta Down To Earth –albumilta.
57-vuotiasta James Deania muistuttavan Bonnetin esiintyminen on äärimmäisen fyysistä miehen laulaessa koko vartalollaan.
Bändi näytti nauttivan täysillä soittaessaan kappaleita, joita kitaristi Daffyn mukaan oli siis tullut soitettua pikkupojasta asti. Bändin ja Bonnetin yhteistyö toimi ja hevihelmistä kuultiin kelpo versioita. Ritchie Blackmoren (Rainbow), Steve Vain (Alcatrazz) tai Michael Schenkerin saappaisiin ei ole kenenkään helppo astua ja heidän suoritustensa päihittäminen on mahdoton tehtävä. Tästä huolimatta kitaristit selvisivät suuremmitta moitteita mm. Schenkerin instrumentaaleista Into The Arena ja Captain Nemo. Rumpali Lacu soitti hyvin ja piti samalla yllä kunnon showta settinsä päällä kiipeillen ja kitaristien eleitä matkien.
Graham Bonnet osoittautui maineensa veroiseksi ääneksi. Keikalla kuultiin kaikki Bonnetin uran tärkeimmät biisit. Pääpaino oli yli 20 vuoden takaisessa materiaalissa. Bonnetilta löytyisi tuorettakin hyvää esitettävää esim. viimeisimmältä soololevyltä The Day I Went Mad, mutta totuuden nimessä yleisö oli tullut kuulemaan juuri näitä kasarijuttuja. Niitä sitten saatiin jopa enemmän kuin olisi osattu toivoa.
Daffy Terävältä ja kumppaneilta oli kulttuuriteko tuoda Bonnet Suomeen. Toivottavasti tämä rakkaudesta musiikkiin tehty yhteistyö saa jatkoa tulevaisuudessa.
teksti: Sami Ruokangas
live-kuvat: Tero Honkasalo