Se on laji, johon kuulemma jää koukkuun. Se vie pahimmillaan kaiken vapaa-ajan ja lomamatkatkin suuntautuvat golfkohteisiin. Mikä ihme golfissa viehättää? Mistä koko lajissa on edes kyse?
Nykyisin golfia ei enää liitetä vain eliitin harrastukseksi. Se sopii aivan yhtä hyvin nuorille kuin vanhoille ja naisille kuin miehillekin – ellei vielä paremmin naisille. Naiset kun eivät syyllisty riuhtomaan lyöntejä liian suurella voimalla, jolloin pallot saattavat vain päätyä pöpelikköön. Maltti on valttia. Laji kehittääkin erinomaisesti kärsivällisyyttä, sillä joka lyöntiin on syytä keskittyä.
Golfiin hurahtaneet tuttavani kehuvat lajia rentouttavaksi ja haasteelliseksi. Arjen kiireet ja huolet unohtuvat moneksi tunniksi keskellä vihreää maisemaa ja hiljaisuutta. Vaikka golfaus kuulostaa yksinäiseltä puuhalta, se voi olla hyvinkin sosiaalinen harrastus. Kotikentän klubitoiminnan kautta voi tutustua moniin uusiin ihmisiin ja vaikka osallistua seuran kilpailuihin. Myös kierrokselle lähdettäessä ryhmään kuuluu useimmiten neljä ihmistä, jolloin mukaan todennäköisesti tulee uusia tuttavuuksia. Neljän tunnin aikana alkaa tuntemattomastakin pelikaverista tietää vaikka mitä. Ja talvisin monet hakevat elämyksiä hienoista kentistä ympäri maailman. Kyllä se varmasti tungeksimisen turistikohteissa voittaa!
Näin peli etenee
Perusideanahan on saada pallo mahdollisimman vähin lyönnein 18 reikäisen kentän läpi – tai vastaavasti puolikkaan eli 9-reikäisen kentän läpi. Peli alkaa tiiauspaikalta ja avauslyönti lyödään väylälle eli lyhyeksi leikatulle nurmelle. Väylältä pallo koetetaan lyödä aina kohti greeniä eli aluetta, jonka nurmi on leikattu erityisen lyhyeksi. Siellä sijaitsee myös lipulla merkitty reikä. Kun pallo on saatu reikään, siirrytään seuraavalle tiiauspaikalle. Kaikki väylät ovat erilaisia ja väliin mahtuu myös vesiesteitä ja hiekkaesteitä eli bunkkereita. Maasto voi olla kumpuilevaa. Täysmittaisen kentän kiertämiseen kuluu aikaa noin neljä tuntia ja käveltyä tulee kymmenisen kilometriä. Itse myös joutuu kantamaan bäginsä tai vetämään perässään kärrybägiä – autoilla huristelevat vain heikkokuntoiset ja patalaiskat!
Golfbägiin sullotaan korkeintaan neljätoista mailaa, mutta aloittelija pärjää hyvin puolisetillä. Erilaisten mailojen raahaamisella on syynsä: kullakin mailalla lyödään erilaisia lyöntejä. Esimerkiksi puumailoilla eli drivereilla (jotka eivät suinkaan ole puuta vaan terästä) lyödään yleensä pitkät avauslyönnit. Puttereilla taas lyödään putteja eli lähipelilyöntejä. On myös olemassa rautamailoja, hybridejä sekä lukuisia eri nostokulmilla varustettuja lähestymislyöntimailoja. Peruserona on se, että mailojen lapojen muodot vaihtelevat sen mukaan, kuinka korkealle pallon täytyisi lentää – puttereilla esimerkiksi lyödään vain maata pitkin reiän lähettyviltä. Lisäksi mailan varren pituus ratkaisee, miten pitkälle mailalla voi lyödä.
Ammattilaisen oppiin
Golf kannattaa aloittaa ammattilaisen avustuksella. Alkeiskursseja vetää kunkin golfkeskuksen pro ja kurssit kestävät yleensä viikonlopun verran. Jos ei ole heti varma, haluaako mennä golf-kurssille, voi kokeilla lajia vaikka rangella eli harjoitusalueella, joita on lähes joka kentällä.
Alkeiskurssin jälkeen seuraa green card –suoritus. Se tarkoittaa golfetiketin eli käytöksen oppimista kentällä sekä sääntöjen ja pelitaitojen opettelua. Green cardin suoritettua saa peliluvan ja tasoitusnumeron, joka on 54. Tämä ”kuuluisa” tasoitus tippuu asteittain alemmaksi sitä mukaa kuin pelitaidot kehittyvät. Keskitason pelaajan tasoitus on noin 30. Monilla kentillä on tasoitusvaatimus, jotta sinne pääsee pelaamaan. Näin viheriöitä kiertäviin ryhmiin ei satu liian eritasoisia pelaajia hidastamaan nopeimpien pelivauhtia.
Golfseuraan liittyminen ei ole pakollista, mutta suositeltavaa. Yleensä kentillä vaaditaan liittyminen, jolloin pääsee myös pelaamaan muillekin kentille. Liittymisen jälkeen seuralle maksetaan vain vuosittainen jäsenmaksu. Liittymishinnat vaihtelevat seuroittain Uudellamaalla ja muualla Suomessa hurjasti.
Paljon pelaavalle osakkeen omistaminen tulee pitkän päälle edulliseksi. Osakkeen omistaja saa pelata kotikentällään ilmaiseksi, paitsi keväisin joutuu maksamaan kentänhoitomaksun. Muilla kentillä hänkin joutuu maksamaan päivämaksun eli green feen.
Välineet aloittelijan kannattaa ostaa käytettyinä, mutta hyviin golfkenkiin kannattaa satsata. Vedenpitävät kengät suojaavat sateelta ja kosteudelta. Kengissä on myös usein pohjassa muoviset piikit takaamaan hyvän pidon jyrkemmässä ja liukkaassa maastossa. Vaihtelevan sään vuoksi kannattaa suosia kerrospukeutumista ja ottaa bägiin mukaan sadevaatteet. Etiketin mukaan verkkareissa tai farkuissa kentälle ei pääse, eivätkä paidatkaan saa olla kauluksettomia. Shortsien lahjepituuden tulisi ulottua polven alapuolelle, mistä kyllä varsinkin naisten kohdalla mielellään tingitään…
Kun alkuun pääsee, golfin maailma ei tunnu enää niin salaperäisen monimutkaiselta. Laji alkaa hahmottua vain paljon pelaamalla. Mikä parasta – tai pahinta – pahin kilpakumppani olet sinä itse!
Teksti: Satu Väisänen
Kuvat: Shutterstock, futureimagebank.com