Fitness-kisaajan sydäntäsärkevä tarina: "Yhtenä hetkenä sinulla on ihana lapsi, yhtäkkiä häntä ei enää ole"

Viime sunnuntaina Lotta Merenmies kiipesi Fitness Classic -kisalavalle uskomattomat 60 kiloa kevyempänä kuin muutamaa vuotta aikaisemmin. Se ei ole kuitenkaan mitään, kun katsoo hänen elämäänsä kokonaisuudessaan.

Lotta vasemmalla selkäleikkauksesta toivuttuaan, oikealla säihkyvänä kisalavalla. Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.

Lotta Merenmiehen selviytymistarina alkoi jo 21-vuotiaana radiotoimittajaopiskelijana, kun hänen ensimmäinen lapsensa Leon syntyi kantaen mukanaan harvinaista aivoverisuonisairautta.

– Oli oikeastaan ironista, että pelkäsin treenin satuttavan vauvaa ja halusin suojella häntä, joten lopetin treenaamisen ja hän syntyikin todella sairaana.

Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen laihduttaminen ei ollut ajankohtaista, vaikka 40 kilon lisäpaino ahdistikin. Leonin tilanne kun ei ollut helpottanut, päinvastoin. Poika leikattiin neljä kertaa ja yksi vaikeista leikkauksista aiheutti lapselle aivovaurion.

– Olin vasta nuori tyttö ja yritin pärjätä vauvan kanssa kaksin. Vedimme kuitenkin ihan hyvin, kävimme puheterapiassa ja toimintaterapiassa.

Kun elämä asettui uomiinsa hiljalleen, ajatus laihdutuksesta tuli Lotalle ajankohtaiseksi ja hän liittyi Painonvartijat-ryhmään. Paino oli raskauden aikana noussut noin 40 kiloa.

– Lääkärit totesivat, että raskaushormonit eivät yksinkertaisesti sopineet minulle. Pidin tietyn ajan ruokapäiväkirjaakin, mutta koskaan ei selvinnyt, mikä lihomisen syynä oli. Jossain vaiheessa tietysti tuli olo, että aivan sama vaikka syönkin vähän karkkia, koska salaatin puputtaminenkaan ei auta, hän toteaa.

Laihduttaminen onnistuikin todella hyvin, hän pudotti 30 kiloa ja päätyi Painonvartijoiden keulahahmoksi ja esimerkkitarinaksi, jonka oli tarkoitus inspiroida muita.

– Painonvartijat teki minusta muun muassa onnistujatarinan, olin kansikuvatyttönä ja kävin iltatapahtumissa kertomassa tarinaani.

”1.8.2008 koko elämäni romahti”

Elokuussa 2008 Lotan elämä kuitenkin romahti täysin. Hän oli töissä perheensä omistamassa yrityksessä, kun puhelin soi – Leon oli ollut Lotan isän hoidossa, kun isä soitti ja kertoi lapsen hukkuneen.

– Yhtenä hetkenä sinulla on viisivuotias ihana lapsi, ja yhtäkkiä häntä ei enää ole. 

Leonille oli vastikään tehty viimeinen leikkaus, jonka ansiosta hän oli parantunut ja toipui hiljalleen. Kevät oli ollut leikkauksesta palautumista ja kuntoutumista, mutta Leon oli jo oppinut kävelemään ja voi huomattavasti paremmin.

– Töölön sairaalan fantastinen kirurgi Juha Hernesniemi oli kuullut Leonin tapauksesta ja onnistui korjaamaan pienen poikani. Hän oli juuri täyttämässä viisi vuotta.

– Olin vuoden työkyvytön, mutta selvisin siitä jollain tapaa. Tai selvisin ja selvisin – olen lähinnä oppinut elämään asian kanssa. 

Aluksi elämä oli vain henkistä kamppailua ja esimerkiksi muiden menetyksiin oli vaikea samaistua – oli vaikea myötäelää vaikkapa marsunsa kuolemaa surevan ihmisen tunteita. Lopulta Lotta ymmärsi, että jokaisen ihmisen menetys on menetys sille yhdelle ihmiselle, eivätkä surut ole verrattavissa. Nyt hän yrittää kääntää surunsa myös voimavaraksi, vaikka Leonin menetys tuntuu edelleen virheeltä universumissa. Välit isään ovat kohteliaat. 

– Usein mietin, että haluan tehdä poikani ylpeäksi siellä, missä hän nyt on. Ja että en luovuta hänen muistonsa takia, saan siitä ajatuksesta paljon voimaa, hän kertoo. 

Lotta suuntaa fokuksensa selviytymiseen. Tuleen makaamaan jääminen ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto, oli se sitten kuinka vaikeaa tahansa. 

–  Uskon, että Leonkin haluaisi, että olisin niin vahva, että selviytyisin, vaati se sitten mitä vain. 

Työn avulla takaisin kiinni elämään

Vuoden päästä Lotan oli pakko palata työelämään, koska taloustilanne oli siinä pisteessä, että se oli ainoa mahdollinen ratkaisu. Hän oli myös eronnut uudesta puolisostaan, sillä Leonin kuolema oli ollut niin raskas tapahtuma kummallekin.

– Menin myyntihommiin ja olinkin siinä aika hyvä, sillä laitoin peliin aina 200 prosenttia itsestäni. Kun pystyin laittamaan kaiken työhöni, minun ei tarvinnut ajatella mitään muuta kuin työtä, Lotta toteaa. 

Työn aloittaminen ansiosta Lotta pääsi takaisin kiinni elämään. Hän tapasi uuden rakkauden, joka toi mukanaan lopulta myös uuden raskauden – syntyi pieni Noel-poika.

– Painoin 125 kiloa, kun menin synnyttämään. Se oli surullista, sillä paino ei ollut mitenkään omissa käsissäni. Yksinkertaisesti vain lihoin ja lihoin.

Kun lapsi oli puolen vuoden ikäinen, Lotta aloitti uudestaan painonpudotusurakan – tällä kertaa Chris Powellin opeilla.

– Siinä oli ravintolisiä ja treeniohjelma mukana. Paino lähtikin hyvin putoamaan ja lopulta kaverit kehottivat osallistumaan kyseisen firman muutoskilpailuun, joka oli Euroopan laajuinen kisa.

Hämmästys oli suuri, kun Lotta kuulikin voittaneensa koko kilpailun. Naista lennätettiin ympäri Eurooppaa kuvausmatkalle ja palkinnonjakotilaisuuteen. Suurimpana muutoksena hän huomasi kuitenkin miten tärkeää lihaskunnosta huolehtiminen oli kehon muokkauksessa. Hän siirtyi crossfit-treenaajaksi, mutta yllättäen fysiikka ei kestänytkään – raskaudesta oli jäänyt 5,5 sentin rako vatsalihasten väliin ja selkä rasittui niin, että edessä oli kaksi leikkausta.

– Olen vähän sellainen, että jos teen jotain, niin teen sen täysillä. Crosfitissä tehdään paljon maastavetoja ja muuta selkää rasittavaa ja en tiedä teinkö liikkeet täysin puhtaasti, mutta lääkäri kertoi, että paketti oli täysin levällään – rasvakudos, kolme tyrää ja sisäelimet tursusivat lihasten välistä.

Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä. 

Sekä vatsalihakset että selkä vaativat leikkausta. Tilanne oli niin hurja, ettei lääkärin mukaan treenin – tai edes kävelyn – olisi todellisuudessa pitänyt olla mahdollista Lotan kohdalla. Kokemuksen jälkeen Lotta ei suostunut jättämään salitreeniä pois elämästään, mutta päätti, että valmentajan olisi ymmärrettävä terveydelliset haasteet.

– Päätin, etten enää riko itseäni. Hommasin vuosivalmennuksen, jotta treenaan varmasti oikein, mutta en yksinkertaisesti suostunut jäämään sohvalle.

Lopulta valmentajaksi löytyi Markku Metsälä, jonka antamat ohjeet, kova työ ja tiukka kuri johtivat huikeisiin tuloksiin – Helsingin Kulttuuritalon kisalavalle asteli sunnuntaina 60 kiloa keveämpi Lotta.

– Elämäni on ollut valitettavan paljon selviytymistä. Usein pohdin, mistä löydän näitä voimavaroja ja etten ole luovuttanut jo ihan siellä 21-vuotiaana, mutta se ei ole koskaan ollut minulle vaihtoehto. Haluan katsoa eteenpäin ja tulevaisuuteen, enkä ymmärrä siinä hetkessä muuta vaihtoehtoa.

Nyt elämässä on myös muita unelmia, kuten paluu radiotoimittajan työhön. Tällä hetkellä Lotta tekeekin sivutyönään spiikkauksia, juontokeikkoja ja kuvauksia. 

On selvää, että tätä naista ei nujerreta.

– Minun laariini on satanut vähän enemmän haasteita, mutta kenellekään ei anneta enempää, kuin voi kantaa. Minulla on pakko olla sitten aika vahvat hartiat, hän toteaa.