Onnistuisivatko EU-maat pääsemään viimein sopuun vastuunjaosta turvapaikka- ja maahanmuuttokysymyksissä, jos olisi järjestelmä, joka takaisi kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden nykyistä tehokkaamman palautuksen? Karkeasti tämän ajatuksen kautta EU-komissio on lähtenyt ratkomaan vaikeaa pulmaa siitä, miten EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka voisi uudistaa.
Komissio on julkistanut laajan maahanmuuttopaketin, jossa painopiste on palautusten tehostamisessa. Käytännössä tarkoitus on uudistaa koko järjestelmä, ja paketin valmistelua johtanut sisäasiainkomissaari Ylva Johansson haluaa, että perusasiat saataisiin kuntoon.
– Ne, joilla on turvapaikka tai joku muu oikeus jäädä EU:hun, ovat tervetulleita yhteiskuntaamme, mutta ne, joilla ei sitä ole, niin ikävä kyllä, heidän on palattava. Meidän täytyy tehdä ero niiden välille, keillä on oikeus jäädä ja keillä ei, Johansson sanoo STT:lle.
Nykyisen järjestelmän ongelmana on Johanssonin mukaan se, että moni tulijoista pyrkii EU:hun tietäen todennäköisesti valmiiksi, että tulee saamaan kielteisen päätöksen.
Hidas ja huokoinen järjestelmä on kuitenkin mahdollistanut sen, että turvapaikanhakija voi olla EU:ssa jopa vuosia ennen kuin lopulta saa kielteisen päätöksen.
Sen vuoksi Johansson haluaa tilkitä mahdollisuudet siihen, että turvapaikanhakija voisi vain kadota järjestelmään ja jäädä EU:n alueelle.
Tehokkaampi tarkastusprosessi
Johansson avasi paketin yksityiskohtia etukäteen STT:lle ja muutamalle muulle pohjoismaiselle medialle.
Komission uusi ehdotus toimisi näin: jos EU:n ulkorajalle saapuu ihminen ilman tarvittavaa lupaa rajan ylittämiseen, hänet ohjattaisiin suoraan pakolliseen tarkastusprosessiin, joka saisi kestää korkeintaan viisi päivää.
– Häneltä otettaisiin sormenjäljet, häneltä rekisteröitäisiin henkilöllisyys, jos se pystytään varmistamaan. Tarkistettaisiin tulijan terveys ja turvallisuus. Ja päätettäisiin, ohjataanko tulija rajavartioston vai tavallisen prosessin pariin, Johansson selittää.
Tavallisessa prosessissa tulija ohjataan hakemaan turvapaikkaa sopivasta jäsenmaasta, joka määrittyisi muun muassa sen mukaan, jos hänellä on jo selkeitä siteitä johonkin EU-maahan. Samalla nykyisestä Dublin-menettelystä käsittelymaan määrittelyssä luovuttaisiin.
Loppujen tulijoiden osalta turvapaikkapäätös tehtäisiin rajalla, ja siihen saisi mennä korkeintaan 12 viikkoa. Näin tulijat voisivat saada nopeasti tiedon, myönnetäänkö heille turvapaikkaa vai ei. Johansson lisää, että tätä käsittelyä ei olisi pakko fyysisesti järjestää rajalla.
Uudessa paketissa komissio ehdottaa myös uutta valvontamekanismia, jolla pystyttäisiin ehkäisemään paremmin sitä, että ulkorajoille ei syntyisi tulijoiden tungosta.
Yhteistyötä palautuksiin
EU-maiden välillä on selkeitä eroja siinä, kuinka tehokkaasti kielteisen turvapaikkapäätöksen saanneita käännytetään takaisin lähtömaihin. Parannettavaa on roimasti. Komission mukaan vuonna 2018 vain 36 prosenttia palautuspäätöksen saanneista oli todella lähtenyt Euroopasta.
Siksi komission uusi paketti painottaa yhteistyön merkitystä palautusten toteuttamisessa.
Palautusten onnistumisessa suhteet tulijoiden lähtömaihin ovat merkittävässä roolissa. Johanssonin mukaan ei ole realistista odottaa, että yksittäiseltä pieneltä jäsenmaalta voitaisiin vaatia kattavia suhteita kaikkiin siirtolaisten tai turvapaikanhakijoiden lähtömaihin. Siksi apua voisi saada toisen maan rakentamista suhteista.
– On monia maita, jotka onnistuvat palautuksissa hyvin tiettyihin maihin. Esimerkiksi Ruotsi onnistuu nykyisin hyvin palautuksissa Marokkoon ja Afganistaniin, mutta jotkut muut maat eivät ole onnistuneet. Maat voivat oppia toisiltaan ja auttaa toisiaan, Johansson kertoo.
Komissio ehdottaa myös palautuskoordinaattorin tehtävän perustamista jäsenmaiden avuksi.
Vaihtoehtoja avuntarjoamiselle
Maahanmuuttokeskustelu EU-maiden välillä on ollut viime vuodet vaikeaa. Vuoden 2015 kriisi on jättänyt pitkät jäljet, vaikka laittomasti EU:hun pyrkivien tulijoiden virta on pienentynyt.
Euroopan raja- ja meriturvallisuusvirasto Frontexin arvion mukaan vuonna 2015 luvattomia rajanylityksiä oli yli 1,8 miljoonaa. Viime vuonna rajan ylitti laittomasti enää 140 000 ihmistä.
Mutta entä jos puhkeaa uusi kriisi? Sen varalle komissio pakettiin sisältyy ehdotus vastuunjaosta, jos yksittäinen jäsenmaa joutuu maahanmuuttopaineen alle.
Johansson ehdottaa, että tilanteen vakavuuden määrittely kuuluisi komission vastuulle, jolloin olosuhteiden toteaminen ei jumiutuisi jäsenmaiden välisen kiistelyn kohteeksi.
– Esimerkiksi Malta voisi pyytää apua ja sanoisi, että tarvitsee tukea 4 000 tulijan kanssa. Komissio arvioisi tilanteen ja toteaisi, että kyllä, tarvitsette apua 3 000 tulijan kanssa. Silloin käynnistyisi pakollinen solidaarisuusmekanismi, joka tarkoittaisi sitä, että kaikkien muiden jäsenmaiden olisi autettava, Johansson selittää.
Uutta ehdotuksessa on se, että avuntarjoaminen ei tarkoittaisi pelkästään turvapaikanhakijoiden vastaanottamista.
Lähtökohtaisesti nopeamman käsittelyprosessin ansiosta apu voisi olla sitä, että muut jäsenmaat auttaisivat Maltaa palauttamaan kielteisen päätöksen saaneita takaisin lähtömaihin.
Johansson avaa, että esimerkiksi Ruotsi voisi tarjoutua ottamaan vastaan 100 turvapaikanhakijaa, jotka todennäköisesti olisivat oikeutettuja turvapaikkaan ja lisäksi auttaisi palauttamaan esimerkiksi 200 kielteisen päätöksen saanutta marokkolaista Maltalta Marokkoon, koska Ruotsilla on kokemusta hyvästä yhteistyöstä Marokon kanssa.
– Tuolloin nuo 200 ihmistä olisivat Ruotsin vastuulla, ja kaikki tietäisivät, että Ruotsi pitää heidän palauttamisestaan huolen. Eli Ruotsi ottaisi vastuuta diplomaattisista järjestelyistä, henkilöllisyyden tarkistamisesta, siitä, että Marokko ottaa heidät vastaan ja kuljetukset järjestyvät, Johansson selittää.
– Jos Ruotsi onnistuisi palauttamaan luvatusta 200 ihmisestä vain 180, Ruotsin olisi otettava vastaan loput 20. Silloin paineen alla oleva Malta voisi olla varma, että Ruotsi kantaa vastuunsa.
Rauhallisina aikoina enemmän vaihtoehtoja solidaarisuudelle
Osa EU-maista on aiemmin vastustanut turvapaikanhakijoiden siirtoja ja vastuunjakoa sillä perusteella, että se lisäisi EU:hun luvatta pyrkimisen houkuttelevuutta. Johansson vastaa, että uusi ehdotus ottaa huomioon tämän kritiikin. Jos vastuunjako olisikin avunantoa palautuksissa, ei pelättyä houkutusta syntyisi.
Komissio ehdottaa myös, että kriisitilanteiden ulkopuolella solidaarisuuden osoittamiseen olisi joustavia mahdollisuuksia. Silloin vaadittua solidaarisuutta voisi osoittaa muille tukemalla esimerkiksi turvapaikkahakemusten käsittelyjärjestelyjä.
Tärkeintä kuitenkin olisi, että tulijoista otettaisiin koppi, Johansson korostaa.
Vastuuta tulijoista jaettaisiin muun muassa jäsenmaan koon mukaan. Lisäksi Johansson tarjoaa porkkanaa maille, jotka ovat aiempina vuosina ottaneet vastaan runsaasti tulijoita: ne voisivat saada korvauksia uusien tulijoiden vastaanottamisesta.
Solidaarisuusmekanismissa säädettäisiin myös erikseen esimerkiksi mereltä pelastettujen tulijoiden kohtelusta.
Ei draamaa
Komission maahanmuuttopaketti siirtyy seuraavaksi jäsenmaiden neuvoston ja parlamentin käsittelyyn.
Johansson uskoo, että yksikään 27 jäsenmaasta ei tule olemaan täysin tyytyväinen nyt esiteltyyn pakettiin. Vuosia jatkunut kinastelu maahanmuutosta on hänen mukaansa syönyt jäsenmaiden välistä luottamusta ja luottamuksen rakentaminen olisi tärkeää.
Johansson haluaa riisua draaman pois maahanmuuttokysymyksen ympäriltä. Hän korostaa, että EU:hun tulevista maahanmuuttajista ja pakolaisista suurin osa tulee luvallisesti. Viime vuonna luvallisia tulijoita oli yli kaksi miljoonaa.
Johansson haluaakin laajentaa laillisten väylien määrää Eurooppaan.
– Haluan vähemmän laittomasti maahantulevia ihmisiä, mutta en halua vähempää maahanmuuttajia tai vähempää pakolaisia. Siksi tarvitsemme lisää laillisia tapoja tulla EU:hun niin maahanmuuttajille kuin pakolaisille, Johansson linjaa.
Hän nostaisi mieluusti EU:hun tulevien kiintiöpakolaisten määrää. Näin yhä useampi turvaa hakeva ihminen saisi mahdollisuuden tulla EU:hun järjestäytyneesti, ilman että riskeeraa henkeään salakuljettajien käsiin tai epävarman veneen varaan.
Sen sijaan Johansson suhtautuu hyvin kielteisesti aiemmin esillä olleeseen ajatukseen siitä, että EU-rajojen ulkopuolelle perustettaisiin järjestelykeskuksia turvapaikanhakijoiden tilanteen selvittelyyn. Komissio ei esitäkään nyt tällaisten keskusten perustamista.