22-vuotias Siru on ollut yksinäinen yläasteelta lähtien, jolloin hänen ystävänsä kaikkosivat. Sirun mielestä jokainen tarvitsisi kavereita voidakseen hyvin. Hän päätti jakaa tarinansa Facebookin suosittuun ryhmään ja saikin paljon vastakaikua.
Yllä olevalla videolla
Yksinäisyys voi tuntua musertavalta. Sen tietää pian 23 vuotta täyttävä Siru.
Pienellä paikkakunnalla asuva lähihoitajaopiskelija kertoo, ettei hänellä ole yhtään ystävää.
Arki opiskelua ja töitä
Siru asuu yhdessä poikaystävänsä kanssa, ja he tekevätkin yhdessä kaikkea.
Arkeen kuuluu myös lenkkeilyä koiran kanssa, ja nyt kesällä hän on ollut töissä. Syksyllä alkaa viimeinen kouluvuosi.
Ystävät tosin puuttuvat, ja siitä Siru on hyvin surullinen.
Yksinäinen jo yläasteella
Siru kertoo olleensa yksinäinen peruskoulusta lähtien.
– Yläasteen jälkeen ei ole oikeastaan ollut kavereita.
Silloin hänellä vielä oli tiivis kaveriporukka, jonka kanssa mentiin ja tehtiin asioita.
Siru perheineen myös asui kylällä niin keskeisessä paikassa, että sinne oli muiden helppo tulla.
Kaverit eivät enää pyytäneet mukaan
Pikkuhiljaa Siru kuitenkin huomasi, että muut alkoivat tehdä asioita ilman häntä. Häntä ei enää kutsuttu mukaan rientoihin.
Myös Sirun kaksi sukulaista liittyivät joukkoon, kun he tutustuivat muihin tyttöihin.
– Hekin tulivat luokseni vain, jotta voisivat olla noiden kanssa. Meiltähän oli helppo lähteä joka paikkaan.
Epäonni jatkui kaveririntamalla.
– Helsingistä muutti yksi kaveri, jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu. Sen jälkeen hänkin alkoi viettää aikaa muiden kanssa ennen kuin muutti takaisin etelään, Siru harmittelee.
Viimeinen niitti oli se, kun naapurissa asuva hyvä ystävä alkoi vältellä.
– Mulle sanoo aina, että ei ehdi, mutta muille sillä riittää aikaa, Siru harmittelee.
Ei mitään selitystä
Sirua surettaa, että hänellä ei ole koskaan ollut ketään vilpittömiä ystäviä. Hän kokee olevansa monesti se viimeinen vaihtoehto.
– Olen miettinyt paljon, että mussa on pakko olla jotain vikaa, kun jään aina varakaveriksi.
Siru on myös ottanut asian suoraan puheeksi.
– Olen itse sanonut monille suoraan, että sanokaa, miksi seurani ei kelpaa. Vastaus on aina vaan ollut, että kyllä kelpaa.
Teot kuitenkin viittaavat päinvastaiseen.
– Sanotaan, ettei mussa ole mitään vikaa, mutta käytöksen perusteella voi tulkita, että kyllä jotain on, Siru toteaa murheellisena.
– Sitten minulle suututaan, kun sanon, että tuollainen hyljeksintä ei tunnu kivalta.
Liian kiltti?
– Olen varmaan ollut aina liian kiltti. Sellainen, että on helppo hyväksikäyttää. Ehkä pitäisi olla kovempi, mutta en osaa ilkeä, kun tiedän miltä tuntuu, että ei ole kavereita.
Hän on puhunut asiasta myös äitinsä kanssa.
– Äiti sanoo, että mulla on aina ollut ympärillä vääränlaisia ihmisiä. Oikeat kaverit eivät käyttäytyisi noin.
Sairastelulla ehkä osuutta asiaan
Epäonnisilla sattumilla saattaa olla osuutta asiaan, sillä 12-vuotiaana Siru sairastui syömishäiriöön.
Seitsemännellä luokalla hänellä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka aiemmin puhjennut anoreksia laukaisi.
– Siihen liittyi kaikennäköisiä juttuja, eivätkä kaverit tajunneet sitä, tyttö miettii.
Lukiossa hänellä todettiin bulimia.
– Silloin kaverit jättivät.
Nuori nainen on kärsinyt myös paniikkihäiriöstä. Tällä hetkellä hän käy terapiassa ja syö mielialalääkkeitä.
Myös kiusattu koulussa
Kiusaamiseltakaan Siru ei ole välttynyt. Yleensä se oli enemmän henkistä.
Joskus keskellä koulun käytävää häneltä on tosin vedetty housut puolitankoon.
Sirun mukaan samaa tehtiin muillekin, mutta hänelle se oli traumaattinen kokemus, sillä hän ei kuulunut tuon tempauksen kohteisiin.
Siru veikkaa kiusaajien innostuneen siitä, miten hento hän oli.
– Olen ollut aina lyhyt ja pieni.
Itsetunto nollissa yksinäisyyden takia
Siru kokee yksinäisyyden vetäneen hänen itsetuntonsa pohjamutiin.
– Aina itkettää, kun näkee, että kaikki tekevät jotain kaveriensa kanssa. Itsellä ei ole ketään, joka kysyisi johonkin.
Yksinäisyys vie myös voimat.
– En jaksa enää edes kysyä, että voitaisiinko tehdä jotain, kun kukaan ei kuitenkin suostu tekemään mitään.
Kaverit hyvinvoinnin kulmakiviä
Sirun mielestä iso osa hyvinvointia tulee siitä, että on kavereita. Seurustelusuhdekaan ei korvaa aitoja ystäviä.
– Kyllä ihminen tarvitsisi myös tyttöpuolisia kavereita, hän toteaa.
Päivitys Facebook-ryhmään
Siru päätti jakaa tarinansa Facebookin suositussa ryhmässä. Hän jakoi päivityksessä koskettavia kuvia siitä, miltä yksinäisyys näyttää.
Julkaisun toiveena oli saada kohtalotovereita. Hän uskoo yksinäisyyden koskettavan monen elämää.
Positiivista palautetta
Moni onkin samaistunut. Päivitys keräsi satoja kommentteja.
Siru on iloisesti yllättynyt siitä, miten paljon tsemppiviestejä ja positiivista palautetta on tullut.
– Moni laittoi, että saa tulla juttelemaan.
Ottanut itsekin yhteyttä
Siru kertoo myös laittaneensa monille yksityisviestiä pistäneille viestiä takaisin.
Hän perusti myös samoilla seuduilla asuville yksinäisille oman Whatsapp-ryhmän.
– Ryhmässä puhutaan joka päivä jotain.
Nyt tutustunut yhteen tyttöön
Siru kertoo tutustuneensa hiljattain erääseen lähipaikkakuntalaiseen. He ovat käyneet kahvilla ja shoppailemassa.
Uusi tuttavuus lämmittää Sirun mieltä.
– Se oli mulle kyllä iso asia, kun ei ole ollut sellaisia ihmisiä, jotka kysyisivät mihinkään. Yksinäisyyden seurauksena on tullut myös sellaista sosiaalista fobiaa, kun kaverit ovat aina kohdelleet toissijaisena.
Itsetunnon rakentuminen vie aikaa
Siru kokee, että hänellä on vielä pitkä matka edessä itsetunnon rakentumisen suhteen.
– Ahdistus on ollut päällä jo vuosia tämän takia, enkä usko, että ihan hetkessä siitä pääsee eroon.
– Vielä menee aikaa, että tunnen olevani ihan hyvä näin.
Ei toivo samaa kenellekään
Siru toivoo, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä yksin.
– Jokaisen pitäisi pystyä olemaan ystäviensä kanssa sellainen kuin on eikä esittää mitään. Se syö myös voimavaroja, jos koko ajan joutuu miellyttämään muita.
– En toivo kellekään samaa, mitä olen joutunut käymään läpi.