Kertooko läheinen itsemurha-ajatuksistaan? Älä syyllistä tai hauku itsekkääksi: "Jos ihminen ei sillä hetkellä pysty ajattelemaan edes omaa turvallisuuttaan, ei hän pysty ajattelemaan läheisiään"

"Nyt piristyt vaan ja otat itseäsi niskasta kiinni". Niin ei pahimmalla hetkellä saisi sanoa.

Silti moni sortuu.

Jos läheinen avautuu itsetuhoisista ajatuksistaan, tärkeintä olisi olla hiljaa ja kuunnella. Koska kuolema-ajatusten kuuleminen rakkaan suusta on vaikeaa, moni menee paniikkivaihteelle ja alkaa vähätellä tai piristää: "Siellä on kaunis päivä, kevät on tulossa..."

– Tai sitten aletaan puhua päälle: ”Minäkin tiedän yhden ihmisen, jolla oli tällaista…” Se on luontainen refleksi. On vaikeaa kuulla, että läheisellä on itsetuhoisia ajatuksia, Itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen sanoo.

Syyllistäminen hyvin vaarallista

Joskus ajatukset saattavat suututtaa. Silloin tekisi mieli huutaa, sättiä: "Senkin itsekäs paska, mikset ajattele meitä lainkaan!"

– Tämä on yksi asia, joka on mielestäni hyvin vaarallinen: että jos ihminen on itsemurhavaarassa, hän on itsekäs eikä ajattele muita. Mutta jos ihminen ei sillä hetkellä pysty ajattelemaan edes omaa turvallisuuttaan ja on niin ahdistunut, että tuntuu vaikealta jatkaa elämää, ei hän pysty ajattelemaan silloin läheisiään, Kukkonen muistuttaa.

– Vaikka olisi miten rakastava perhe ja hyviä ystäviä, niin ajatus kapenee paljon, koska psyykkinen kipu vie kaiken elintilan ja ajatuksen, Kukkonen sanoo.

"Kerro lisää, minä haluan kuulla"

Itsetuhoisen kokemusta ei pidä tyrmätä, häntä ei saa vähätellä ja syyllistää. Vitsailun kanssakin on Kukkosen mukaan vähän niin ja näin.

– Sekin voi olla aikamoinen tyrmäys. Tärkeintä on vetää syvään henkeä, rauhoittua ja kuunnella. Kerro lisää, minä haluan kuulla. Auta minua ymmärtämään, miten itsemurha on tullut sinulle mieleen. Mikä auttaisi tällä hetkellä, mitä voin tehdä? Mitä toivot minulta? Autanko sinua hakemaan apua?

Lue myös: Miia, 44, sairasti masennusta 30 vuoden ajan – yksi oivallus käynnisti parantumisen: "Kyllästyin siihen pahaan oloon"

Pakkohoidon kriteerit täyttyvät harvoin

Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse alkaa läheisensä vierihoitajaksi, joka vahtii itsetuhoisen jokaista liikettä. Lapsilla ja nuorilla lastensuojelu voi auttaa hoitoon pääsemisessä; psyykkisesti sairaallekin pakkohoito voi olla vaihtoehto.

Valtakunnallinen kriisipuhelin 010 195 202

Päivystää arkisin klo 9.00–07.00, viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00

Kukkosen mukaan pakkohoidon kriteerit kuitenkin täyttyvät hyvin harvoin, jos ihminen ei ole vakavasti psyykkisesti sairas.

"Loppujen lopuksi vastuu on ihmisellä itsellään"

Läheisille vaikeinta voikin olla se, ettei itsetuhoinen aikuinen ihminen halua apua.

– Jos hän ei halua, sitten hän ei halua. Loppujen lopuksi jokainen on vastuussa siitä, ottaako apua vastaan tai ei. Tämähän on kauhean hankalaa läheisille. Mutta loppujen lopuksi vastuu on ihmisellä itsellään. Siksi sen nimi on "itsemurha", Kukkonen sanoo.

– Voi auttaa, tukea kannustaa, mutta lopullinen päätös siitä, hakeeko apua, on ihmisellä itsellään. Läheisten on hyvä huolehtia myös omasta jaksamisestaan ja hakea tarvittaessa apua itselleen. Tässä voi kääntyä muun muassa lähimmän kriisikeskuksen puoleen, tai hakea apua terveydenhuollosta.