Erika löysi lapsensa huhuilemasta isälleen taivaaseen – kaksivuotias Tiitus-poika vie isänpäiväkorttinsa tänään hautausmaalle

Pojan pohdinnoissa menehtynyt isä kuuluu aina välillä. Tiitus muun muassa kysyy ja katsoo, minkä väriset silmät muilla on. Tiituksella on siniset silmät – kuten isällään. 

– Hän haluaa katsoa silmien väriä. Kun minulla on vihreät silmät, olen kertonut, että isällä oli siniset kuten hänelläkin. Poika on sitten ylpeänä sanonut muille, että hänen isälläänkin oli siniset silmät.

Tiitus sanoo usein, että kun ulkona tuulee, isä meni ohi. Hän on myös saanut äidiltään kuulla, että isä piti erityisesti pumpernikkeli-kekseistä.

– Poika on sitten alkanut kutsua niitä keksejä isän herkuiksi, Erika kertoo hymyillen.

Erikan kotialbumi

Äitikin riittää, mutta Erikaa pojan isättömyys välillä harmittaa

Erikan poika kertoo päiväkodissa muille lapsille, että hänen äitinsä on hänen äitinsä, ei muiden lasten äiti.

– "Tämä on minun äitini", Tiitus kertoo ylpeästi muille. Se tuntuu kivalta. Hän hyvin selkeästi osoittaa, että äiti on tärkeä.

Lapsen elämässä on kuitenkin monia niin sanottuja isähahmoja ja miehiä, joista hän voi hakea kaipaamansa isän tapaista seuraa. Erikan äidin miesystävä, Erikan isä ja pojan isoisoisä ovat Tiitukselle tärkeitä. Erikaa lapsen isättömyys kuitenkin välillä harmittaa.

– Joskus se herättää katkeruutta: että joillakin lapsilla on elossa oleva isä, mutta lapsi ei erillään asuvien vanhempien riitojen takia juuri näe isäänsä. Sellainen näyttäytyy aika turhana. Oman lapseni isä ei enää voi tutustua poikaan, Erika kertoo.

– Siitä olen iloinen, että vaikka meillä ei ollut lapsen isän kanssa suhteemme lopussa hyvät välit, olen osannut puhua lapselle tämän isästä kauniisti. Olen voinut mennä omien muistojeni yli.

Isänpäiväkortti viedään hautausmaalle

Erika kertoo, että näkee pojassaan tämän isän piirteitä.

– Jotkut pojan ilmeet ovat ihan samanlaisia. Minulla ei ole valokuvia hänen isästään, mutta aion lapsen takia niitä etsiä. Minä en kuvia tarvitse, mutta Tiitus tarvitsee.

Erikan mukaan kaikkein vaikeinta yksinhuoltajuudessa on se, että kukaan ei jaa ylpeyttä omasta lapsesta.

– Joskus kun tulen kaupasta ja Tiitus juoksee edellä, toivon, että olisipa tässä lisäkädet. Joskus tuntuu raskaalta, ettei kukaan muu näe, miten fiksu ja reipas poika on. Kukaan ei jaa minun kanssani ylpeyttä omasta lapsesta, Erika sanoo hiljaa.

Nyt, isänpäiväsunnuntaina, Erikan poika on tehnyt isänpäiväkortin päiväkodissa aivan kuten muutkin lapset. Se viedään hautausmaalle – isän luo.

Lue myös: Sadun perheestä yksi on poissa – näin vietetään isänpäivää perheessä, jossa isää ei ole: "Kaikki eivät ymmärrä, miksi meillä ei tehdä isänpäivästä numeroa"

Lue kaikki lifestyle-aiheiset jutut!