Koko Suomi jännittää nyt, minkälaisia suuntia ja muotoja tuleva hallituspolitiikka tekijöidensä myötä ottaa. Hallitusneuvottelut alkavat tänään tiistaina.
Seuraavan neljän vuoden suuntaviivoihin haluaa vaikuttaa myös moni eduskunnan ulkopuolinen taho ja heitä edustavat lobbarit. Veteraanilobbari muistuttaa selkeän roolijaon tärkeydestä, kun poliitikkojen halutaan kiinnittävän huomiota omalle sektorille.
Oikeusministeriön kaksi vuotta sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan lobbausta kohdistuu erityisesti ministereihin, heidän avustajiinsa sekä virkamiehiin.
Keskeisimpiä lobbaajia ovat elinkeinoelämän järjestöt. Esimerkiksi ammattijärjestöjen rooli on vähäisempi.
Vuodesta 2024 alkaen eduskuntaan ja ministeriöihin kohdistuvasta lobbauksesta ilmoitetaan avoimuusrekisteriin.
Oikeusministeriön ylläpitämillä korruptionvastaisilla verkkosivuilla todetaan, että lobbaaminen on epävirallista viestintää:
”Lobbaus eli edunvalvonta tai vaikuttajaviestintä on epävirallista neuvottelua, jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnallisiin päätöksiin. Se kohdistuu sekä päätöksentekijöihin että päätöksiä valmisteleviin virkamiehiin. Lobbaukseen osallistuvat etujärjestöjen lisäksi viestintätoimistot, jotka ovat erikoistuneet lobbaukseen.”, sivustolla todetaan.
Roolien oltava selkeitä
Finanssialan vaikuttamisesta vastaava johtaja ja lobbari Tuomo Yli-Huttula toteaa, että lobbaaminen on osa demokratiaa. Erityisen tärkeää päättäjien on Yli-Huttulan mukaan kuulla erilaisilta yhteiskunnan tasoilta, miten säädetyt lait vaikuttavat, sillä ne eivät välttämättä ole hyviä kansalaisten tai yritysten näkökulmasta.
– Päättäjät ja virkamiehet eivät voi elää umpiossa, kun he valmistelevat lakeja. Heidän pitää olla vuorovaikutteisessa suhteessa eri tutkijoihin, eri asiantuntijatahoihin, eri intressitahoihin. Sitä kautta päättäjä kuulee, mitä vaikutuksia säädöksillä on toimialoihin ja sitä kautta eri ihmisiin, Yli-Huttula taustoittaa Viiden jälkeen -ohjelman studiossa.
– Fiksu päättäjä kuulee eri intressitahoja, sillä kyllä siellä varmasti poikkeaviakin näkemyksiä tulee.
Kokoomuksen puheenjohtaja, hallitusneuvotteluja johtava Petteri Orpo on antanut ymmärtää, ettei lobbareilla ole asiaa samoihin neuvottelusaleihin nyt, kun hallitusta yritetään saada muodostettua.
Yli-Huttula korostaa selkeää ja kirkasta roolitusta: Lobbari ei voi olla neuvotteluissa osallisena, jos hänellä on jonkinlaista poliittista taustaa.
– Montaa hattua ei voi olla päässä. (...) Ei meitä lobbareita siellä neuvottelijoina tai kirjureina kaivata. Mutta toivottavasti tämänkin hallituksen muodostamisprosessi menee sillä tavalla, että eri intressitahoja kutsutaan kuultavaksi. Se on eri asia.
Paatero: "Lobbaus on ammattimaistunut"
Entinen kansanedustaja ja väistyvä kuntaministeri Sirpa Paatero (sd.) kertoo, että hänen kansanedustajuutensa aikana lobbaaminen on muuttunut yhä ammattimaisemmaksi.
– 2000-luvun alkupuoliskolla se [lobbaaminen] oli yksittäisten ihmisten, yritysten tai järjestöjen yhteydenottoja. Nyt aika iso osa niistä tulee jonkun yrityksen kautta, Paatero kertoo.
Myös Paatero toistaa Yli-Huttulan näkemystä siitä, että lobbaaminen on tärkeä osa demokratiaa erilaisten näkökulmien esiin tuomiseksi.
– On todella arvokasta saada sitä tietoa suoraan niiltä toimijoilta, joita esimerkiksi jotkin lainsäädäntömuutokset koskettavat.
Tällä haavaa Arkadianmäen jättävän Paateron mukaan huono lobbaaja yliarvioi esimerkiksi ministereiden käytettävissä olevan ajan. Poliitikoilla ei ole tiimalasissa loputtomasti hiekkaa vuoropuhelulle.
– Sitä ajatellaan että kansanedustajalla tai ministerillä on tuntikausia aikaa ja sitten aloitetaan keskustelu jonkin yrityksen perustamisesta. Hektisessä maailmassa hyvä lobbaaminen on sitä, että pystyy tiivistämään oman asian ja kertomaan perustelut, myöskin niitä kriittisiä kohtia, Paatero teroittaa.
Paateron mukaan lobbaamisen eettisyys varmistetaan avoimuudella ja noudattamalla annettuja sääntöjä.
Artikkelin alussa olevalla videolla Tuomo Yli-Huttula kertoo muun muassa, että haluaisi lobata tulevaa hallitusta vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin liittyen.
Juttua muokattu 2.5. kello 10.56: Korjattu Finanssialan johtajan aiemmin virheellisesti kerrottu sukunimi "Yli-Huhtala" oikeaan muotoon: Yli-Huttula.