Teemu Rannikon ura Korisliigassa päättyi osuvalla tavalla. Pallo oli Rannikon käsissä, kun Salon Vilppaan ja Kauhajoen Karhun kuudes loppuottelu viime tiistaina päättyi Vilppaan mestaruusjuhliin.
Rannikko debytoi miesten kotimaisessa pääsarjassa kaudella 1996–1997 vain 16-vuotiaana. Hän oli heti ensimmäisellä kaudellaan yksi sarjan kärkipelaajista ja oli sitä neljännesvuosisataa myöhemmin yhä.
Ensimmäisen ja viimeisen pääsarjakautensa välisenä aikana Rannikko teki uran, joka kuuluu suomalaisen koripallohistorian merkittävimpiin. 189-senttinen Rannikko ei hallinnut pelejä fyysisellä suorituskyvyllä vaan pystyi vääntämään pelin tahtonsa mukaiseksi poikkeuksellisella pelisilmällä ja älyllä. Rannikko tunsi pelin pienimmätkin yksityiskohdat kuin omat taskunsa ja osasi poikkeuksellisella tavalla myös manipuloida erotuomareita.
"Minulta se pelisilmä ei periytynyt"
Jari Rannikko, isä ja juniorivuosien valmentaja ihmettelee, että mistä Rannikko löysi pelisilmänsä jo nuorella iällä.
– Teemu ei ollut paljon yli kymmentä vuotta, kun hänen pelisilmänsä alkoi näkyä. Hän rupesi hakemaan syöttöjä, eikä yrittämään aina itse koria. Minä valmensin junnujoukkuetta ja painotin Teemulle, että junnupeleissä voi riskeerata ja kokeilla, mikä syöttö menee pelille. Kannustin hän yrittämään kaikenlaista. Olen joskus itsekin ihmetellyt, mistä hänen pelisilmänsä tuli. Minulta se ei ainakaan ollut periytynyt. Minulle heitto oli aina parempi vaihtoehto kuin syöttö, koska minun syöttöni oli riski, Rannikko sanoo.
– Olin vaimoni kanssa katsomassa tämän kauden viimeisen loppuottelun. Kyllä se tuntus hyvältä. Lisämauste oli, että mestaruus tuli Salon Vilppaan väreissä, missä minäkin olen koripalloilun aloittanut, Rannikko jatkaa.
"Teemu on kusettaja jos kuka"
Petri Virtanen oli Rannikon joukkuekaveri maajoukkueessa ja Joensuun Katajassa. Hän nostaa esiin hämmästyttävän yksityiskohdan Rannikon pelaamisesta.
– Teemun poikkeuksellisuus on hänen kyltymätön intohimonsa tähän lajiin ja sen yksityiskohtiin. En sano, että muut eivät kävisi läpi niitä, mutta Teemulla kiinnostus niihin on astetta korkeammalla kuin kenelläkään muulla. Kun pelasin hänen kanssaan, hän kävi läpi minun kanssani hyvin tarkkaan ajoitukset, mihin kohtaan haluan syötön ja millä nopeudella. Mikä on se hetki, kun haluan pallon, onko parempi että se tulee lattian kautta vai ilmassa, Virtanen kertoo.
– Se on poikkeuksellista, että pelaaja pystyy Teemun tavoin näkemään joukkueen edun muiden kuin itsensä kautta. Teemun kyvyn kalastaa virheitä voisi kiteyttää niin, että ottelu on näytelmä ja Teemu sen ohjaaja. Hän pystyi joka kantilta vaikuttamaan, miten näytelmä eteni hänen toivomaansa suuntaan. Meiltä puuttuu kusettajapelaajia, jotka ymmärtävät tilanteiden lukemista ja osaavat soveltaa hetkessä. Sellaisia pelaajia on tosi vähän. Ja Teemu on kusettaja jos kuka, Virtanen toteaa.
Jukka Toijala oli pelaajana Rannikon vastustaja ja joukkuekaveri sekä Rannikon valmentaja seurajoukkueessa ja maajoukkueen apuvalmentajana.
– Me ihmiset hahmotamme asiat eri tavalla. Joku oppii katsomalla videoita, joku oppii lukemalla skouttausraportin ja joku kävelee kuviot kentällä itsekseen läpi. Minusta tuntuu, että Teemu on jokaisella tavalla äärimmäisen lahjakas oppija. Teemuun luonteeseen pätee sama kuin kaikkiin mestareihin. Oli kyse vaikka jalkapallopelistä lämmittelyssä, hän ei häviä sitä. On hänellä huumorikin, ja hän on sydämellinen ihminen, Toijala kertoo.