Teemu Rannikon ura Korisliigassa päättyi osuvalla tavalla. Pallo oli Rannikon käsissä, kun Salon Vilppaan ja Kauhajoen Karhun kuudes loppuottelu viime tiistaina päättyi Vilppaan mestaruusjuhliin.
Rannikko debytoi miesten kotimaisessa pääsarjassa kaudella 1996–1997 vain 16-vuotiaana. Hän oli heti ensimmäisellä kaudellaan yksi sarjan kärkipelaajista ja oli sitä neljännesvuosisataa myöhemmin yhä.
Ensimmäisen ja viimeisen pääsarjakautensa välisenä aikana Rannikko teki uran, joka kuuluu suomalaisen koripallohistorian merkittävimpiin. 189-senttinen Rannikko ei hallinnut pelejä fyysisellä suorituskyvyllä vaan pystyi vääntämään pelin tahtonsa mukaiseksi poikkeuksellisella pelisilmällä ja älyllä. Rannikko tunsi pelin pienimmätkin yksityiskohdat kuin omat taskunsa ja osasi poikkeuksellisella tavalla myös manipuloida erotuomareita.
"Minulta se pelisilmä ei periytynyt"
Jari Rannikko, isä ja juniorivuosien valmentaja ihmettelee, että mistä Rannikko löysi pelisilmänsä jo nuorella iällä.
– Teemu ei ollut paljon yli kymmentä vuotta, kun hänen pelisilmänsä alkoi näkyä. Hän rupesi hakemaan syöttöjä, eikä yrittämään aina itse koria. Minä valmensin junnujoukkuetta ja painotin Teemulle, että junnupeleissä voi riskeerata ja kokeilla, mikä syöttö menee pelille. Kannustin hän yrittämään kaikenlaista. Olen joskus itsekin ihmetellyt, mistä hänen pelisilmänsä tuli. Minulta se ei ainakaan ollut periytynyt. Minulle heitto oli aina parempi vaihtoehto kuin syöttö, koska minun syöttöni oli riski, Rannikko sanoo.
– Olin vaimoni kanssa katsomassa tämän kauden viimeisen loppuottelun. Kyllä se tuntus hyvältä. Lisämauste oli, että mestaruus tuli Salon Vilppaan väreissä, missä minäkin olen koripalloilun aloittanut, Rannikko jatkaa.