USA, 1998. Ohjaus: Brad Silberling. Käsikirjoitus: Dana Stevens. Kuvaus: John Seale. Leikkaus: Lynzee Klingman. Tuotanto: Dawn Steel, Charles Roven. Pääosissa: Nicolas Cage, Meg Ryan, Dennis Franz, Andre Braugher.
Enkelit ovat suosittuja taruhahmoja, jotka lukuisissa elokuvissa, TV-sarjoissa ja kirjoissa ovat viitoittaneet kuolevaisten elämänpolkuja. Mukavin ja arkisin elokuvaenkeli näyttäytyi James Stewartin oppaana Frank Capran Ihanassa elämässä; taitamattomimmat taivaanlähetit töpeksivät Danny Boylen Epätavallisessa elämässä; ja kaikkein syvällisimmät ja vetovoimaisimmat enkelit liikkuivat Wim Wendersin Berliinin taivaan alla. Wendersin elokuvan tarina onkin nyt sitten käsitelty amerikkalaisittain: enkelit ovat Brad Silberlingin ohjauksessa liitäneet raunioituneesta Berliinistä ultramoderniin Los Angelesiin.
Nicolas Cage näyttelee Enkelten kaupungissa Sethiä, joka kuuluu enkelten mustaviittaiseen hiippakuntaan. Hän istuskelee enkelikavereineen rakennustelineillä, silloilla ja kaduilla seuraten ihmisten elämää, kuunnellen heidän ajatuksiaan ja odottaen käskyjä johdattaa kuolleet taivaiden valtakuntaan. Seth-enkelin näkymätön elämä sujuu hyvin, kunnes tämä rakastuu herttaiseen kirurgiin (Meg Ryan). Sethin on ratkaistava, käyttääkö ikuisuudessa vallitsevaa vapaata tahtoa muuttuakseen lihaksi ja vereksi rakkauden tähden - vaiko tyytyä elämään vailla maallisia nautintoja.
Suurimman silmänilon antavat kuvaus ja itse kuvauspaikat. Enkelit istuskelevat Los Angelesin ruuhkaisten siltojen yllä, ottavat rannalla vastaan auringonnousut ja -laskut pittoreskisti kuvaan asettautuneena mustapukuisena armeijana ja miehittävät kirjaston tasanteet symmetrian sääntöjä mukaillen. Lavastaja, kuvaaja ja puvustaja ovat yhteisvoimin saaneet monissa kohdin aikaan vaikuttavaa jälkeä. Silberlingin työryhmä onkin kova: kuvaaja John Sealen ansiolutteloon kuuluvat mm. Englantilainen potilas, Huviretki hirttopaikalle ja Sademies; lavastaja Lilly Kilvert loihti esimerkiksi Noitavainon ja Strange Daysin miljööt; ja Shay Cunliffe on puvustanut mm. Lone Starin ja Dolores Claibornen.
Kerronta ja näyttelijätyö kulkevat hyvin. Nicolas Cage maallista rakkautta janoavana Sethinä, Meg Ryan itseltään hukuksissa olevana Maggiena ja Dennis Franz enkeliyden hedonistiseen ihmiseloon vaihtaneena miehenä ovat onnistuneita. Muuten niin kovin surumielistä kertomusta on piristetty arkisiin tilanteisiin liittyvillä, aika onnistuneillakin humoristisilla kommenteilla.
Amerikkalaisversio on tehty ehkä sen vuoksi, että jenkit vainusivat hyvän tarinan, joka Wendersin tulkitsemana oli ilmeisesti liian kompleksinen, taiteellinen ja älyllinen amerikkalaiselle yleisölle. Tarinan yksinkertaistamisen myötä amerikkalaisesta elokuvasta on jäänyt puuttumaan Berliini-kuvauksen hitaasti avautuva arvoituksellisuus, joka sai tehoa lumoavasta äänenkäytöstään ja lukuisista kiehtovista sivupoluistaan ja tasoistaan. Silberling ei ole Wendersin tavoin ladannut elokuvaansa historiallisia ja filosofisia merkityksiä vaan uskonut perinteiseen Hollywood-tapaan kuvata suuria tunteita. Silberlingin yltiöromanttinen enkelitaru on aistillinen mutta samalla kauniin pintansa alta kovin tyhjä. Se halunnee kertoa, että ihmiselon ihanuuteen kuuluu myös paljon kurjuutta ja surua.
Teksti: Minna Karila
Kuvat: Warner Bros