Elisabeth Rehn pohtii suomalaisen naisen kipupisteitä ja kiitollisuuden aiheita sekä omaa naiseuttaan.
Mahdollinen äitiys on kysymys, jonka eteen jokainen nainen joutuu elämänsä aikana − halusi omaa lasta tai ei. Tilastojen valossa yhä useampi haluaa. Syntyvyys on ollut viime vuosina Suomessa tasaisessa kasvussa.
Suomessa valtio tulee perheitä vastaan monin tavoin. Kyse on käytännöistä, jotka eivät ole kaikkialla maailmassa itsestäänselvyyksiä.
− Sikäli asiat ovat hyvin, että olemme Suomessa pystyneet hoitamaan asian niin, että meidän äitimme voivat todellakin pitää äitiyslomaa ja kuitenkin on taloudellinen takuu siitä, että sinä aikana pärjää jotenkin. Yksinhuoltajilla on toki hieman tiiviimpi tilanne, Elisabeth Rehn sanoo.
Euroopan huipulla Suomi ei äitiyslakisäädäntöineen silti ratsasta. Yksi epäkohdista koskee työnantajien maksutaakkaa, joka kohdistuu lapsensaannin myötä juuri naisiin.
− Työnantajat empivät ottaa naisia tehtäviin, joissa ei ole heidän näkökannaltaan tilaa kovin paljoa äitiyslomille. Sen vuoksi naisten euro on yhä 81 senttiä, Rehn pahoittelee.
Monta syytä olla kiitollinen
Suomalaisessa sielunmaisemassa Rehn näkee surullisena väkivaltakäyttäytymisen yleisyyden. Perinteisesti miesten ongelmana pidetty väkivaltaisuus on ikävä kyllä kasvussa myös naisten keskuudessa.
− Sodan ja konfliktien jälkeen on ymmärrettävää, että kotiväkivalta on voimakasta. Kun väkivaltaa ei voi käyttää rikollisia kohtaan, lyödään omaa vaimoa. Mutta tämä ei päde Suomeen. Meillä ei ole ollut vastaavia konflikteja.
Tämän valossa maailman kriisialueet kolunneen Rehnin on vaikea ymmärtää, mikä tekee suomalaisesta niin väkivaltaisen. Itsemurhiin kenties vaikuttavat pimeä talvi ja pakkaset, mutta ne eivät selitä koko kuvaa.
− Meillä suomalaisilla on nähtävästi jotenkin hyvin alakuloinen, depressiivinen luonne. Monet meistä ovat luonteeltaan negatiivisia. Me pohdimme omaa surkeuttamme liian paljon.
Rehn muistuttaa, että suomalaisella on syytä iloita monestakin asiasta. Juuri nyt ei tarvitse kuin katsoa ulos luontoon, jossa aurinko on puhjennut täyteen loistoonsa talven pimeyden keskeltä.
− Meillä on puhdas luonto ja jonkinmoinen perusturva. Se voi olla monella hyvinkin pieni, en vähättele suomalaisten naisten tai miesten tilannetta. Mutta jokaisella olisi hyvä olla jonkinmoinen kiitollisuus siitä, mitä aiemmat sukupolvet ovat saaneet aikaiseksi.
Milta kuulostaa Kersantti Karoliina?
Julkisessa työssään Elisabeth Rehn on opittu tuntemaan naisena, joka ei ole epäröinyt hakeutua perinteisesti miehisinä pidettyihin tehtäviin. Rehn on muun muassa johtanut viisi vuotta Puolustusministeriötä sekä puolitoista vuotta YK:n rauhanturvaoperaatiota (UNMIBH) Bosniassa.
− Naisten johtajuuden edut liittyvät mielestäni juuri siihen, että he toimivat naisten johtamistyylillä. Mikäli he apinoivat miehiä, he menettävät sen myötä aitoudessa.
− Olin valtavan tarkka siinä, että johdin sekä Puolustusministeriötä että YK:n rauhanturvaoperaatiota Bosniassa pyrkimättä miesmäiseen johtajuuteen. Uskon, että sitä arvostettiin alaisteni joukossa, ainakin enemmistön mielestä oikein, Rehn sanoo.
Työhönsä Rehn suhtautuu vakavasti, mutta tarpeen tullen hänellä riittää myös huumorintajua itseään kohtaan. 1990-luvun alussa kotimainen Popeda-yhtye sai Rehnistä inspiraation kokonaisen kappaleen sanoitukseen.
"Kuulin Karoliinan lähteneen, jätti tänne vaikeroimaan kotipiiakseen, syytän sua Elisabeth Rehn, mun naiseni on kapiainen", kuului Kersantti Karoliina -laulun kertosäe.
− Sitä hoilattiin joka puolella, varsinkin rauhanturvajoukoissamme, kun kävin tervehtimässä heitä Golanissa ja Etelä-Libanonissa. Jouduin alamessissä tanssimaankin koko joukon ympäröimänä yhteislaulun säestyksellä. Hyvä kappale! Rehn kertoo hyväntuulisena.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen