Elisabeth Rehnin salaisuus siihen, kuinka hän on saanut raivattua tiensä niin korkealle politiikassa, juontaa juurensa hänen lapsuuteensa. Ensimmäinen tärkeä asia on ollut aito kiinnostus yhteiskuntaan ja sen asioihin vaikuttamiseen.
– Jo kasvuaikana Mäntsälässä kinastelin sisarteni kanssa siitä, kuka saa ensimmäisenä lukea päivän lehden, joka oli Uusi Suomi. Kunnanlääkäri-isäni työ ihmisten parissa opetti ja kasvatti sosiaaliseen vastuuntuntoon, Elisabeth Rehn kertoo.
Myöhemmin Rehn asui perheineen Kauniaisissa kymmenisen vuotta, joiden aikana hän tuli tunnetuksi aktiivisena neljän lapsen äitinä. Rehn osallistui niin koulu-kotiyhteistyöhön kuin lastensa harrastusten tukemiseen jalkapallokentän laidalla lippuja ja makkaroita myyden.
Politiikassa Rehnin oli ponnisteltava, jotta ihmiset ottaisivat hänet tosissaan. Luulot siitä, että Rehn olisi vain tyhmä blondi, karisivat alta aikayksikön.
– Valinnat eduskuntaan 1979, ja se taistelu tulla vakavasti otettavaksi poliitikoksi veivät itsestään eteenpäin.
Rehn ei koskaan luopunut tavallisesta puhekielestä eikä lähtenyt mukaan politiikan koukerokieleen. Hän arvelee, että myös se edisti hänen uraansa poliitikkona.
– Presidentinvaalien toinen kierros 1994 oli tietenkin aika ennenkuulumatonta – olin nainen, olin kielivähemmistön edustaja ja edustin pienpuoluetta.
USA vastusti Rehnin nimitystä YK-johtajaksi
Rehnin mukaan naiseus on useimmiten herättänyt vahvoja epäilyjä häntä kohtaan, kun hän on saanut "epänaisellisia" tehtäviä.
– Nimitykseni YK:n johtajaksi Bosnia-Hertsegovinan poliisioperaatiossa UNMIBHissa sai ensin USA:n vastustuksen nimenomaan koska "nainen ei voi johtaa 2000 kansainvälistä poliisia konfliktialueella!"
Toisaalta naiseuden ansiosta julmimmatkaan sotarikolliset eivät kehdanneet antaa Rehnille samalla mitalla takaisin, kun Rehn syytti heitä julmuuksista.
– Herrat, jotka nyt ovat saaneet tuomionsa, tai odottivat sitä Haagin sotarikostuomioistuimessa, olivat Milosevicia lukuun ottamatta enimmäkseen erittäin kohteliaita minua kohtaan.