Suomi 2014. Käsikirjoitus ja ohjaus: Virpi Suutari. Tuotanto: Ulla Simonen. Kuvaus: Heikki Färm. Leikkaus: Jussi Rautaniemi. Musiikki: Sanna Salmenkallio. Kesto: 73 min.
Harmaan talven jälkeen koittaa vihdoin kevät. Sen todella tuntee ja haistaa, jos menee elokuvateatteriin ja näkee Virpi Suutarin uuden dokumentin. 73-minuuttinen ylistys puutarharakkaudelle on valloittava ja raikas kuin vasta puhjennut pioni.
”Kaikki maailmassa on turhaa paitsi puutarhanhoito”, kuuluu itämainen sanonta, ja sen näyttävät jakavan elokuvan haastateltavat pariskunnat. Uupumatta he istuttavat, kitkevät ja luovat kauneutta ympärilleen. Heille puutarha on kokonaisvaltainen elämäntapa – ja ehkä ennen kaikkea tapa rakastaa.
Suutarin elokuva päästää meidät sisään niin säntillisiin kivipolkurakennelmiin kuin luonnonvaraisina rehottaviin paratiiseihin. Päähenkilöt, iältään viisikymppisistä reippaasti yli yhdeksänkymppisiin, jakavat oman puutarhansa tarinan ja samalla tarinan itsestään. Yhdelle puutarhanhoito on terapiaa läheisen menetyksestä, toiselle voimanlähde työelämässä kestämiseen. Mies vaipuu puutarhassaan hypnoosiin ja löytää vaimonsa jokaisesta entisestä elämästään. Nainen repii rikkaruohoja hyttysverkko päässään läpi yöttömän yön.
”Emännälle pitäisi jo rajoituksia laittaa, muuten homma karkaa käsistä”, uskoo Veikko, jonka vaimon laajeneva puutarha alkaa kallistua suuruudenhulluuden puoleen. ”Vaatteitakaan ei tartte niin paljoa, on luontevampaa ostaa kukkia, kasveja ja pensaita”, kertoo puolestaan risoissa paituleissa viihtyvä Reijo. Erilaisten kasvukausien ja ongelmien kanssa painivat parit tulevat dokumentin mittaan ihmeen tutuiksi ja tuntuvat lopulta ystäviltä.
Dokumentintekijöidemme kirkkaaseen kärkeen kuuluva, monesti palkittu Suutari on elokuvissaan lähestynyt mm. nuorten miesten syrjäytymistä ( 2001 yhdessä kanssa), Saksaan sota-ajan rakkauksiaan seuranneita suomalaisnaisia (2010) ja viimeisimpänä itähelsinkiläisen vuokraslummin ankeaa elämää dokumentissa (2013), jota hän kertoo tehneensä vuoroin Eedenin kanssa. Kukkeat kesäkuvaukset tarjosivat tärkeän vastapainon talville, jotka kuluivat raskaan aiheen parissa.