Miesten varhaiskaljuuntuminen iski Tapioon tämän ollessa vasta parikymppinen nuorukainen. Apu löytyi varsin yllättävältä taholta − naisten ehkäisypillereistä.
Tapio muistaa yhä elävästi päivän, jolloin voimakas hiustenlähtö alkoi. Elettiin vuotta 1967. 21-vuotias nuorukainen oli juuri päässyt armeijan harmaista siviiliin.
− Olin suihkussa, kun huomasin kauhukseni, ettei vesi valunut ammeesta ulos. Siellä oli niin paljon hiuksia, Tapio kertaa järkyttävää havaintoa.
Kävi nopeasti ilmi, ettei kyse ollut normaalista hiustenlähdöstä. Nuorimies oli sairastunut miesten varhaiskaljuuntumiseen.
Tapio haali käsiinsä kaikki tuolloin saatavilla olleet hiustenhoitoaineet ja toivoi, että ne estäisivät hiustenlähdön.
− Eihän niillä ollut mitään vaikutusta, Tapio huokaa.
Erikoisen lääkärin vastaanotolla
Tapio oli jo ehtinyt vaipua epätoivoon, kun hän törmäsi vanhaan, sittemmin lääkäriopinnot aloittaneeseen koulukaveriinsa. Hän oli kärsinyt samanlaisesta hiustenlähdöstä ja suositteli Tapiolle ihotautilääkäriä, professori Eero Uromaa.
Ensimmäinen Uroman vastaanotto oli mieleenpainuva kokemus.
− Hän oli persoona isolla p:llä, poltti muun muassa tupakkaa estottomasti kesken vastaanottoa. Hän katsoi hiuksiani ja kysyi, kutiaako. Vastasin, että kyllä hieman. Tutkimus oli siinä.
